Vähät tieteen tasosta

Hallitukselta syntyy loppua kohti uusia avauksia sitä mukaa kun entisiä hylätään. Viikonloppuna hallitus hylkäsi perhepoliittisen uudistuksen, mutta opetusministeri Krista Kiuru (sd.) lanseerasi samantien uuden. Hän haluaa uudistaa korkeakoulupolitiikan yhdistämällä yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Tätä varten hän teettää selvityksen, joka pitäisi olla valmis ennen kevään vaaleja. (HS 30.1.)

Kiuru haluaa poistaa niitä esteitä, jotka estävät korkeakoulujen luontevan yhteistyön.

Nyt enää tarvitsisi tietää, mitä ne esteet ovat. Yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla on jo nyt kunkin oppilaitoksen tarpeisiin räätälöidyt omat yhteistyötavat. Miksi korjata sellaista, joka jo toimii?

Tätä mieltä ovat myös korkeakoulujen rehtorit uusimmassa Opettaja-lehden kyselyssä. He eivät muuttaisi nykyistä duaalimalliksi kutsuttua järjestelmää.

Yhdistämisellä haettaisiin tietenkin suuruuden ekonomiaa ja keskittämistä. Kiuru on myöntänyt, että korkeakoulujen yhdistämisen tarkoituksena olisi hakea säästöjä.

Säästö tarkoittaa tällöin suurempien yksiköiden luomista. Otetaan siis kaikki entiset toimijat – tässä tapauksessa lähipaikkakunnan yliopisto ja ammattikorkeakoulu(t) – ja liitetään ne yhteen antamalla niille jokin yhteinen oppilaitoksen nimi. Sitten voimme todeta, että nythän tässä on enää vain yksi oppilaitos. Säästöä on siis syntynyt! Vai onko?

Korkeakoulujen yhdistäminen olisi jo lainsäädännöllisestikin melkoinen revohka – sisällöllisesti puhumattakaan. Suuri yliopistouudistus tehtiin viitisen vuotta sitten ja laineet ovat vasta nyt tasoittuneet. Uusi ammattikorkeakoululaki puolestaan astui voimaan tämän vuoden alussa. Lakien yhteensovittaminen ei olisi pikku juttu.

On ristiriitaista, että yhtäällä valtiovallan tavoitteena on nostaa suomalaiset yliopistot kansainvälisiksi tieteen huippuoppilaitoksiksi. Toisaalla samaan aikaan puuhataan yliopistojen ammattikorkeakouluistamista.

Siitä yhdistämisessä väistämättä olisi kyse.

Ammattikorkeakoulujen suuntaan yliopistoja ohjaisi myös arvovaltainen Tutkimus- ja innovaationeuvosto, jota johtaa pääministeri Alexander Stubb (kok.).

Neuvoston raportissa esitetään mm. korkeakoulujen yhdistämistä ja tutkijoiden lähettämistä välillä yritysmaailmaan. Valtion rahoituksen saamisen ehdoksi esitetään tutkijoiden vähentämistä.

Neuvoston jäseniltä on jäänyt huomaamatta, että yliopistojen palkkalistoilla olevat tutkijat ovat opettajia. Vähennettäisiinkö tutkijaopettajien ohella myös opetusta ja opiskelijoita?

Näillä eväilläkö suomalaisten yliopistojen tieteellistä tasoa nostetaan kansainvälisesti kilpailukykyiselle tasolle? Ei varmasti. Vaikuttaa pikemminkin siltä, että valtiovalta on pikemminkin luopumassa tästä tavoitteistaan. Uutena tavoitteena näyttäisi olevan ammattikorkeakoulujen korkean tason nostaminen entisestään. Hyvä tavoite toki sekin.

Mutta koulutuksestaan tunnetun Suomen ei noin vain pitäisi luopua kunnianhimoisista tavoitteistaan yliopistolaitoksen ja tieteen tason nostamiseksi.

Kunnianhimoisista tavoitteista luopuminen jääköön suosiolla pelkästään hallituksen oman työskentelyn erikoisosaamiseksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.