Vaaranpaikka joka arkiyö

Joka arkiyö Suomessa suistuu tieltä tai kaatuu raskas ajoneuvo. Käytännössä se tarkoittaa, että mikä aamu tahansa saatamme joutua suremaan uutta Konginkankaan kaltaista suuronnettomuutta.

Konginkankaan turma maaliskuussa 2004 herätti lainsäätäjän. Sen seurauksena lokakuun alussa 2006 astui voimaan tieliikennelain muutos, joka jakaa vastuun kuljetusten turvallisuudesta kuljetusliikkeelle, tavaran lähettäjälle ja jopa sen vastaanottajalle.

Samaan aikaan raskaan liikenteen valvonnan osuus kaikesta poliisin liikennevalvonta-ajasta on nostettu 15 prosenttiin. Ja se aiotaan hinata 20 prosenttiin - kun on pakko.

TIENPITÄJÄKIN TEKEE Suomessa sen, mihin köyhän valtion budjetti repeää.

Niinpä - ketään syyllistämättä - on kohtuullista toivoa suurempaa vastuuta rekkakuskeilta.

Jos lasti on huonosti sidottu tai keli on kertakaikkiaan kelvoton, kieltäytyköön kuljettaja painamasta kaasua. Auto kun ei liiku, ellei joku sitä aja.

Poliisista kerrotaan avoimesti, että raskaiden kuljetusten ongelma ovat yöt. Silloin tingitään kuormien sidonnoissa. Ikävintä on, että poliisin mukaan rikkomukset ovat usein tietoisia. Riskejä otetaan kuljetusalan kireän kilpailun ja ihmisten välinpitämättömyyden vuoksi. Kuljetusalalla kaikki tietävät, että yöllä liikennevalvontaa on vähemmän.

Tunnollisia rekkakuskeja toki on paljon eli tuhti enemmistö kuljettajista. Saman voi toivottavasti sanoa henkilöauton kuljettajista.

Tunnollisuutta nostakoon pieni elämänläheinen laskelma. Jos tänään syntyvä vauva elää 80-vuotiaaksi, hänen elämänsä aikana Suomen maanteillä kuolee 32 000 ihmistä. Vammautuneita on roimasti enemmän. Olisikohan syytä tuntea kollektiivista häpeää?

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen Autot ja liikenne -teeman tuottaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.