Vaihdoksia ja sen yrityksiä

Kuntakentällä tapahtuu. Saarijärvi valitsi runsas viikko sitten Jyväskylän kehitysjohtajan, Korpilahden ex-kunnanjohtajan Timo Rusasen, 49, kaupunginjohtajaksi. Rusasesta tulee hyvä johtaja Saarijärvelle. Hyvä olisi ollut myös Jämsän ja Nokian kaupungin ex-johtaja Tapani Mattila, 47, mutta hän valitsi työ- ja elinkeinoministeriön.

Jämsässä kaupunginjohtajisto kapenee, kun apulaiskaupunginjohtaja Jorma Kilpeläinen, 60, jättää tehtävän huhtikuussa. Tässä avautuu Jämsälle säästön paikka, sillä yhden johtajan malli on aivan luonnollinen.

Maria Kaisa Aula erosi torstaina protestinomaisesti lapsiasiavaltuutetun tehtävästä. Aulan mukaan lapsiasiavaltuutetun toimiston resurssit eivät ole riittävät.

Protestiero ei ole hyvä tapa toimia. Lapsiasiavaltuutetun työ on yhteiskunnallisesti arvostettua ja tarpeellista. Resurssit voivat olla pienet ja ehkä niitä olisi tarkistettava. Lapsiasiavaltuutettu ei saa olla vain ulkokuori, jolla yhteiskunta ostaa mielenrauhaa. Valtuutetulla pitää olla voimavarat myös puuttua asioihin.

Mutta asialla on toinenkin puolensa. Viranomaisresursseja ei voi vain kasvattaa, vaan on tarve myös tehostaa toimintaa. Resurssit eivät tee tehtävästä sen tärkeämpää, vaan asema syntyy tekojen kautta ja yhteiskunnan arvostuksen kautta.

Suomen on syytä huolehtia, että säästöpuheista huolimatta lasten ja nuorten hoito sekä koulutus pidetään ensiluokkaisena. Koululaitoksen resursseja pitää lisätä eikä vähentää.

Tulevaisuuteen kannattaa investoida. Lapset ja nuoret ovat tulevaisuus.

Aulan eron taustalla on ehkä halu siirtyä uuteen elämänvaiheeseen. Keskustan kansanedustajaehdokkuus ja ministeritavoite ei olisi huono veikkaus.

SDP:ssä alkaa tapahtua. Puheenjohtaja Jutta Urpilainen saanee haastajan, sillä ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne harkitsee ehdokkuutta.

Sosiaalidemokraattien puoluekokous on toukokuussa, joten ilmapiiri sähköistyy jo nopeasti. Samaan aikaan maassa käydään myös eurovaalikampanjaa. Vaalipäivä on toukokuun lopussa, ja SDP:n puoluekokous on toukokuun alussa Seinäjoella.

Tämä asetelma suosii istuvaa puheenjohtajaa. Moni SDP:ssä miettii, onko kesken vaalikampanjan soveliasta moittia tai haastaa omaa puheenjohtajaa. Yleensä vaalit yhdistävät rivejä ja hajaannus tapahtuu vaalien jälkeisessä pettymyksessä tai reilusti ennen seuraavia vaaleja.

Urpilainen on valtiovarainministerinä toiminut melko linjakkaasti. Häntä ei tästä voi syvästi moittia.

Sen sijaan SDP:n tila puolueena on vaikea. Se on vajonnut neljänneksi suurimmaksi ja 15–16 prosentin kannatustasoille. Näin pieni kannatus on entiselle mahtipuolueelle kriisi.

SDP:n johto näyttää tavalliselle ihmiselle kovin etäiseltä. Sieltä puuttuu elämäkokemus ja työläistausta.

Painetta puheenjohtajan vaihdolle on paljon, mutta todennäköisesti Urpilainen saa Seinäjoelta jatkovaltuutuksen.

Paineet kuitenkin säilyvät, sillä SDP:n ydinongelma on peruskannattajakunnan katoaminen. Suuri muutos puolueessa on edessä, mutta sen aika ei ole vielä toukokuussa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.