Vaihtoehtojen vähyys kallistaa vaa'an ulkomaalaisvalmentajaan

Suomen maajoukkueen päävalmentajan Roy Hodgsonin lähtö leppoisille kissanpäiville italialaisen jalkapallojätin Internazionalen johtoportaaseen ei tullut suurena yllätyksenä jalkapallopiireille.

Kansainvälisesti kokenut ja erittäin arvostettu valmentaja toimii jatkossa tutuissa ympyröissä, sillä hän on valmentanut sinimustia kahteen otteeseen. Tällä kertaa 60-vuotias britti ei vedä ylleen verkkareita, vaan päivittäinen valmennustyö vaihtuu Interin puheenjohtajan Massimo Morattin neuvonantajaksi yläkerran kabinetteihin.

Suomalaiselle jalkapallolle Hodgsonin lähtö on suuri menestys, mutta vanhan totuuden mukaan hautausmaat ovat täynnä korvaamattomia miehiä.

Jos aivan rehellisiä ollaan, niin kaikkien aikojen parhaaseen menestykseen Suomen jalkapallomaajoukkueen luotsannut Hodgson taisi tehdä itselleen palveluksen tarttumalla Interin tarjoukseen.

Suomi on mennyt selkeästi eteenpäin jalkapallomaana ja sen sijoitus Fifan rankingissa on kehittynyt tasaiseen tahtiin.

Ei ole syytä uskoa kehityksen katkeavan, mutta hiljalleen väistyvä kultainen sukupolvi saattaa jättää materiaaliin sellaisen aukon, joka aiheuttaa ainakin hetkellisen notkahduksen kehityksessä.

Suomalainen valmennustietous on hyvällä tasolla, mutta silti päävalmentajaa kannattaa etsiä ulkomailta.

Maajoukkueen ydin tulee eurooppalaisten huippuseurojen pelaajista, joten monelta - etenkin valmentajana nuorilta - luotseilta puuttuu selkeä auktoriteetti näiden kovien ammattilaisten silmissä.

Ketä tahansa ulkomaalaista valmentajaa Suomen peräsimeen ei kuitenkaan kannata hankkia, vaan värväys on tehtävä niin, että uusi valmentaja istuu mahdollisimman hyvin suomalaiseen jalkapallokulttuuriin ja pelifilosofiaan.

Hodgsonin kohdalla asiat loksahtivat hyvin kohdalleen, joten uuden valmentajan voisi kuvitella olevan brittiläisen, skandinaavisen tai saksalaistyylisen jalkapallon kanssa tekemisissä olleen henkilön.

Suomeen on nimittäin turha tuoda valmentajaksi miehiä, jotka pistäisivät suomalaispelaajat taituroimaan pallolla Kakan, Ronaldinhon ja kumppaneiden tyylillä.

Se ei taitaisi oikein luonnistua kovinkaan monelta suomalaispelaajalta. Brasilialaisia emme ole, italialaisiksi emme tule - olkaamme siis suomalaisia.

Tähän tapaan on moni historian merkkihenkilökin lausunut.

Kotimaiset vaihtoehdot ovat

rehellisesti sanottuna vähissä. Ainoat kuviteltavissa olevat auktoriteetit ovat Martti Kuusela ja Jari Litmanen.

Kuusela on pelaajien arvostusta nauttiva kansainvälisissä liemissä moneen kertaan keitetty huippuammattilainen ja riittävän kokenut johtamaan maajoukkuetta kansainvälisissä koitoksissa.

Litmanen voisi hyvin tehdä saman kuin Marco van Basten Hollannissa ja Jürgen Klinsmann Saksassa, mutta asia ei taida kaikkien aikojen suomalaispelaajan osalta vielä olla ajankohtainen.

Suomella on hyviä kokemuksia Richard Möller Nielsenistä ja Roy Hodgsonista. Tanskalais- ja englantilaisvalmentajien jatkoksi sopisi hyvin myös ruotsalainen tai saksalainen käskijä.

Kirjoittaja on Karjalaisen urheilu-uutisten tuottaja.