Vaikka Helsinki houkuttaa, on pesis ennen kaikkea maakuntien peli

Pesäpallolla menee lujaa. Samaan aikaan kun jalkapallon liigaseuroissa on kauden alkupuolella tuskailtu väen vähyyttä katsomoissa, on pesäpallokenttien laitamille virrannut väkeä satamäärin enemmän kuin edelliskaudella. Taloudellinen taantuma näyttäisi sopivan kansallispelille.

Vaikka 1990-luvun taloussyöksyn aikanakin pesäpallon yleisömäärät kasvoivat, ei pesisväki suostu ottamaan kantaakseen lama-ajan lajin leimaa. Olisikin varsin reipasta väittää, että pesäpallolla menee hyvin, kun Suomella menee huonosti.

Miksi kuluttajat sitten ahmivat pesistä enemmän juuri nyt, kun lähestulkoon kaikkea muuta kulutetaan vähemmän?

Sekä Superpesiksessä että Pesäpalloliitossa uskotaan, että yleisökiinnostuksen lisääntymisen taustalla on onnistunut ja määrätietoinen markkinointi, hyvä näkyvyys maksuttomilla televisiokanavilla, aktiiviset seuraihmiset ja ennen muuta tuote, joka kiehtoo.

Epäilemättä pesäpallossa on lähivuosina tehty joukko päätöksiä, jotka ovat vieneet lajia oikeaan suuntaan.

Yksi tärkeimmistä menestystekijöistä on vuotuinen Itä-Länsi-tapahtuma. Ympäri maakuntia kierrätettävissä arvo-otteluissa vierailee kolmen päivän aikana noin 15 000 katsojaa, vaikka peleissä ei ole esimerkiksi sarjapistein mitattavaa urheilullista panosta. Monissa muissakin lajeissa on säännöllisen epäsäännöllisesti viritelty erilaisia tähdistöotteluita, mutta ne ovat kuihtuneet kiinnostuksen vähyyteen.

Pesäpallon Itä-Länsi sen sijaan porskuttaa, koska suurtapahtumassakin näkyvät lajin tärkeimmät vahvuudet: pitkät perinteet, suomalaisuus ja vahva maakunnallisuus. Pesis on pitäjien peli, ja laji on myös ilmeisen aidosti ylpeä asemastaan maakunnissa.

Vaikka pesäpalloväki säännöllisesti haikailee pääkaupunkiseudun valloituksen perään, on lajin voima ennen kaikkea Vimpelin, Kiteen, Sotkamon, Siilinjärven ja Viinijärven kaltaisilla paikkakunnilla. Kun ihmiset hengittävät arjessaan pesäpalloa ja vähintään naapurin poika tai tyttö on mukana seuratoiminnassa, kehittyy peliin helposti elämänpituinen suhde.

Väitän, että vaikka neljänneksen suomalaisista niellyt pääkaupunkiseutu tarjoaakin pesäpallolle huikean kasvupotentiaalin, on liian aggressiivinen Helsinkiin hyökkääminen myös riski.

Maakunnista kurkisteltuna pääkaupunkiseutu on syrjä-Suomea ja ahneen, juurettoman ja kiireisen elämäntavan kaaos.

Pesäpallon sielu taas elää Suomen sisäosissa, paikkakuntien perinteissä ja kiireettömyydessä.

Kun perhe lähtee pesispaikkakunnalta Itä-Länteen, siellä vietetään mielellään kolme päivää ja ihan vain siksi, että pesäpallo on maailman ainoa peli, jossa meidän kotimaakuntiemme miehet ja naiset ovat kiistatta maailman parhaita.

Kirjoittaja on Savon Sanomien urheilutoimituksen esimies

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Ämmä hallitus?

Kolumni: Holtittomat kuskitko muka hauskoja?

Kolumni: Jyväskylä vs. Buenos Aires

Marin tekee ruuhkaa vihervasemmistoon

Kolumni: Taksien hinnat pysyivät, mutta palvelu huononi

Kolumni: Muunneltua totuutta laseilla ja ilman

Antenni: Lapseni löysi Youtubesta mainiot esikuvat

Haittamaahanmuuttajat söivät eläkeparannukset

Kolumni: Työehtojen shoppailu on vasta alussa

Kolumni: Itsenäisyyspäivä epäperinteisin menoin

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.