Vain elämää – ja kuolemaa

Nelostelevisiossa pyörii supersuositusti Vain elämää, mutta mediassa – ja valitettavasti muussakin elämässä – pyörii liian paljon vain kuolemaa.

Niin vanhaa julkkiksen, hänen puolisonsa tai lapsensa kuolemaa ei ole, ettei­kö sitä voisi iltapäivä- tai aikakauslehden etusivua myöten herätellä henkiin.

Vain...a(ja)jia?

Vainajien muistopäivänä monen ajatukset ovat viime sunnuntaisessa Rautavaaran perhesurma-ajossa. Siitä laajennetun itsemurhan keskustelu lähti muillekin teille. Bussien alta on harvoin kerätty itsemurhaajia ruumispussiin, mutta rekkamiehet kertovat jatkuvasti tahallaan allensa ajaneista.

Sellaisen toiveen voisi Taivaalliselle – tai Helvetilliselle – liikenteenohjausvirastolle esittää, että elämässään umpikujaan ajautunut ohjattaisiin ajamaan itsekseen metsään, veteen tai kallioon. Ei tarvitsisi haudata syyttömiä. Eikä elämäänsä jatkaa haluavien tarvitsisi hautoa ajatuksissaan asiaa loppuikäänsä.

Voitaisiin viettää Vain ajajien muistopäivää.

Elämä on kuolemista

Irwin Goodman lauloi Vain elämässään lokakuusta, jossa päivät nää kerran häviää. Juice Leskisen Syksyn sävelessä Elämä on kuolemista, nyt on lokakuu ja hänestä näki sen.

Onneksi lokakuu loppui eilen. Tosin kuoleman lokaa on omassa tai lähipiirissä tullut silmille tänä vuonna melkein joka kuussa.

Juice kuoli marraskuussa 2006, mutta nousi haudasta tämän vuoden lokakuussa, kun Nilsiän nuori kirjailija Antti Heikkinen julkaisi Risaisen elämän.

Haastattelin Juicea helmikuussa 1990, kun jo kuolleeksi povattu sanataiteilija nousi maksakirroosin kiroista takaisin elämän lavoille kymmeniä litroja kevyempänä. Edellinen tapaaminen oli just ennen maksan poksahdusta (elo!)kuussa 1988 Tallinnan laululavan takana Glasnost Rockissa. Silloin Eesti, Eesti kaipasi itsenäisyyttä perkeleesti 70 tuhannen Viron vapautta vaativan voimin, vaikka taiteilijalla oli ”kuumetta neljä mittarillista”.

– Mä en enää kyenny ees ryyppäämään. Jos maksakirroosia ei olis tullu, mä olisin kuollut.

Elämä on tappamista

Sotilaiden seuraksi tappamiskisaan ovat tulleet terroristit. Inhottavimpana intomusli­mien Isis.

Juice juhlisti uutta eloaan ja 40-vuotissynttäreitään lp-levyllä Sinä. Kappaleessa Herttakuningas ja pataässä on elämää ja kuolemaa viiltävä viisaus: Sotilas, sotilas jäähdytä sinko. Lahkeessa lämmin on siemenlinko.

Kiven alla

Ei isä ole lakannut olemasta. Se on vain kuollut.

Juicen Kirjoitus kivessä -ajatelma ilmestyi 20 vuotta sitten kokoelmassa Äeti.

Sanat tupsahtivat mieleen, kun äitienpäivän aattona kuolleen oman isän haudalle saatiin pyhäinpäiväksi ja tulevaksi isänpäiväksi kivi.

Smokki päällä

Katsoikohan isä pari viikkoa sitten mullasta maan, kun poika puki päälle hänen vanhaa smokkiaan? Yli kymmenen senttiä lyhyemmän isän puku pidentyi tutun ompelijan käsissä. Savon Mafian heimoillallisilla Helsingissä valtakunnan tason vaikuttaja pysähtyi kohdalle:

– En olis ikinä uskonu, että sinustakin saa herrasmiehen näköisen.

Pakko oli vastata:

–  Se on perittyä.

Kirjoittaja on pakinoitsija jo kolmannessa polvessa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.