Vain joutavaa lätinääkö?

Eduskunnassa löpistään joutavia, murahti Kimmo Sasi (kok.) viime viikon lopulla ( Helsingin Sanomat 1.10.). Hänen mielestään hyvä esimerkki jonninjoutavasta jauhannasta on juuri käyty keskustelu hyvinvoinnin tulevaisuudesta. Keskustelun pohjana oli eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan tilaama kuuden tohtorin yli 300-sivuinen raportti hyvinvointivaltion mahdollisuuksista Suomessa.

Sasi rinnastaa kyseisen keskustelun eduskunnan harrastustoimintaan, sillä molemmat ovat yhtä turhia. "Tämä tie on aidosti vaarallinen", hän ärisi. "Näihin keskusteluihin ei tarvitse valmistautua ja ne eivät johda mihinkään."

Siinä Sasi on oikeassa, että eduskunnassa löpistään myös turhaan. Mutta vaikeampi on ymmärtää, että hyvinvoinnin tulevaisuudesta käytävä keskustelu olisi joutavaa. Aihe kun koskettaa jokaikistä suomalaista. Osa hyvin toimeentulevista ei tule ajatelleeksi, että myös he ovat jossain elämänsä vaiheessa olleet hyvinvointivaltion palveluissa saamapuolella.

HYVINVOINTIVALTION tulevaisuuden pohtiminen ei ole helppoa. Se sisältää vaikeita sosiaalipoliittisia linjauksia, joita tehdessä usein koetaan, että kun yhdelle kumartaa, pyllistää samalla toiselle. Ja vaalitkin ovat tulossa. Siksi poliitikot ovat haluttomia kunnolla perehtymään ja ottamaan kantaa niin ikävään ja jopa köyhyydeltä haiskahtavaan asiaan kuin sosiaalipolitiikkaan ja hyvinvointivaltioon. Jauhetaan vaikka maahanmuutosta sen sijaan.

Tämä vuoksi Sasin havainto latteuksien puhumisesta eduskunnassa pitää paikkansa: joutavia latteuksia ("Tärkeintä on kansalaisten hyvinvointi" "Lapsista ja nuorista on huolehdittava") satelee, kun perusteellista kantaa ei uskalleta tai osata ottaa.

OIKEASTI kannanottaminen hyvinvointivaltion tulevaisuuteen edellyttäisi - yllätys, yllätys - nykyhetkestä ja sen taloudellisista laskentakaavoista irti pääsemistä. Nyt etenkin sosiaalipoliittisia kysymyksiä tarkastellaan nykyisyyden eli niukkuuden valossa.

Tämän vuoksi vanhuksille ihan vakavissaan tarjotaan ruoka-automaatteja korjaamaan hoidon niukkuutta, peruskoulutuksen aukkoja paikataan pian yksityisillä tukiopettajayritysten palveluilla, vain työtätekevien terveys hoidetaan hyvin työterveydessä - ja muista kansalaisistahan ei ole väliäkään, juopoista ja muista syrjäytyneistä ei tarvitse välittää, joten heidän palveluitaan voi vähentää. Ja niin edelleen.

Tämä näkökulma on vahvasti sukua menneeseen köyhäinhuoltoon, jossa vain välttämätön hoidetaan, jos sitäkään.

Tällaisessa visiossa tulevaisuus ei ole mukana, vain niukka nykyisyys. Ei uskota, että ihmisten hyvinvointiin sijoittaminen tuottaisi tulosta. Ei uskota, että ihmisillä - muillakin kuin "menestyjillä" - olisi annettavaa yhteiskunnalle.

Ihmisten hyvinvointia tulevaisuuden voimavarana on vaikea perustella taloudellisilla luvuilla ja siksi hyvinvointivaltion tulevaisuus ei tänä aikana pahemmin kiinnosta. Sen vuoksi koko aiheen voi asettaa joutavien lätinöiden kategoriaan. Vai voiko?

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.