Vain seksikäs monarkki on hyödyllinen

Euroopassa on vielä kymmenen keskiajalle jämähtänytttä valtiota, joissa viralliseksi valtionpäämieheksi tullaan syntymällä oikeaan perheeseen.

Euroopan kruunut keikkuvat kovin harmailla kutreilla - tai kaljuilla. Iäkkäin kruunupää on Englannin 83-vuotias Elisabet, joka on ollut kuningattarena jo 57 vuoden ajan. Belgian, Norjan, Espanjan ja Alankomaiden kuninkaalliset ovat hekin yli 70-vuotiaita.

Kruunupääkerhon nuorin, Monacon Albert, on hänkin jo 51-vuotias.

Ja mitäpä siitä sitten? Euroopan monarkeilla ei ole mitään poliittista valtaa, joten valtaistuimen haltijan iällä ei pitäisi olla juurikaan vaikutusta maan asioihin.

NYKYPÄIVÄN kuninkaalliset ovat käytännössä yksi omituinen lajinsa julkkiksia - ihmisiä, joiden tyhjänpäiväisimmillekin sanomisille annetaan kohtuuttoman suuri painoarvo, ja joilla ei toisaalta ole mitään mahdollisuutta normaaliin yksityiselämään.

Monarkian puolustajat muistavat myös mainita kuningashuoneiden merkityksen matkailun edistämisessä. Ruotsiinkin virtaa taatusti runsaasti turisteja, kun kruununprinsessa Victoria vuoden päästä astelee alttarille Danielinsa kanssa.

Imago- ja matkailukäytössä hyödyllisimpiä kuninkaallisia ovat juuri naimaikäiset prinssit ja prinsessat.

Aftonbladet-lehden puoli vuotta sitten tekemässä mielipidetutkimuksessa kolmannes ruotsalaisista kertoikin haluavansa Kaarle Kustaan luopuvan eläkeikään tullessaan kruunustaan Victorian hyväksi.

Sehän olisi oikein roligt, kun maan valtiattarena olisi nuori ja kaunis nainen.

Looginen seuraava askel olisikin asettaa monarkeille eläkeikä sekä jonkinlaiset ulkonäkökriteerit. Kaarle Kustaa nousi hänkin nuorena valtaistuimelle ja ehti aikansa hurmata playboy-kuninkaana, mutta nyt hänen mediaseksikkyytensä alkaa olla mennyttä.

HOVIUUTISET tuntuvat uppoavan kansaan - ja median portinvartijoihin. Victorian kihlaus oli iso uutinen Suomessakin.

Sadan vuoden takaiset suomalaisuusaatteen edustajat kääntyisivät haudoissaan, jos tietäisivät, miten Suomen tasavallan kansalaiset kerääntyvät katujen varsille heiluttamaan käsiään aina kun entisen emämaan kuninkaalliset suvaitsevat poiketa tälle puolen Pohjanlahtea.

Eläköön kuitenkin se pieni ero - ja kiitos luojalle, kohtalolle tai maailmanhistorialle siitä, että Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan. Siihen nimittäin kaatui vuoden 1918 varsinainen hullutus, pyrkimys tehdä Suomesta kuningaskunta.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen ulkomaantoimittaja.