Valinnanvapaus vaakalaudalla

Harva lakiesitys on saanut sellaista epäilysten ryöppyä osakseen kuin valmisteilla oleva sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen, paljon parjattu sote. Viimeisin kuuma peruna putkahti ainakin keskisuomalaiseen keskusteluun alkuviikosta Jämsän suunnalta.

Pihlajalinna Oy:n toimitusjohtaja Mikko Wirén jyrähti sote-lain tappavan kaiken kilpailun, jos erikoissairaanhoito jää suurten julkisten yksiköiden – käytännössä keskussairaaloiden – monopoliksi. Pihlajalinna hoitaa yhteisyrityksensä Jokilaakson Terveyden kautta Jämsän erikoissairaanhoitoa.

Wirénin pelko perustuu sote-lakiesityksen kohtaan, jonka mukaan erikoissairaanhoito vaatii sosiaali- ja terveysministeriön luvan – ja lupa puolestaan sairaanhoitopiirin erityisvastuualueen lausunnon (Ksml 12.2.).

Ongelman ytimenä ovat Jokilaakson sairaalaan keskittyneet lonkka- ja tekonivelleikkaukset. Vuonna 2012 Jokilaaksossa tehtiin näitä operaatioita enemmän kuin kymmenessä keskussairaalassa ja kolmessa Helsingin yliopistosairaalan yksikössä.

Jatkossa Jokilaakson sairaalan pitäisi hakea näihin leikkauksiin lupa Pirkanmaan sairaanhoitopiiriltä, jolla on oma tekonivelsairaala Coxa. Wirén epäilee aiheellisesti, että Pirkanmaan sairaanhoitopiiri ei lähtisi puoltamaan oman yksikkönsä kanssa kilpailevan Jokilaakson sairaalan lupahakemuksia. Tämä johtaisi sairaalan sulkeutumiseen Jämsässä.

Sote-laki on vasta tulossa eduskuntaan, joten sen yksityiskohtiin voidaan vielä vaikuttaa. Mikäli sairaanhoitopiirien monopoli merkitsee esille nousseiden uhkakuvien toteutumista, jämsäläisten lienee mahdoton säilyttää omaa sairaalaa muuten kuin palaamalla Pirkanmaalta Keski-Suomen sairaanhoitopiirin suojiin.

Asialla on myös laajempi yhteiskunnallinen merkitys. Sote-uudistuksen tavoitteiksi on ainakin juhlapuheissa julistettu paitsi julkisen terveydenhuollon kustannusten kuriin saaminen, myös yksityisen ja julkisen hoidon nykyistä tehokkaampi työnjako.

Sote-uudistuksen keskeinen sanapari on palvelujen järjestäminen ja tuottaminen. Lakiluonnoksen mukaan erityisvastuualueet koordinoivat ja vastuukunnat järjestävät sote-palveluja, joiden tuottajina voi olla monia eri toimijoita: yksityisiä ja julkisia. Järjestäjä siis tilaa palveluja tuottajilta.

Parhaimmillaan monituottajamalli voisi luoda nykyistä toimivampaa työnjakoa ja terveempää kilpailua, mikä puolestaan tasa-arvoistaisi potilaiden kohtelua ja voisi jopa laskea kustannuksia.

Jo tämän vuoden alusta suomalaisilla on ollut mahdollisuus valita terveydenhuollon hoitopaikka kaikista maan terveyskeskuksista ja erikoissairaanhoidon yksiköistä – julkisella puolella. Valinnanvapaus liittyy terveydenhuoltolain uudistukseen.

Käytännössä harva innostunee ”terveysshoppailusta”, sillä saatavilla ei ole vertailukelpoisia tietoja esimerkiksi erilaisten leikkausten onnistumisprosenteista tai potilaiden muusta hoitotyytyväisyydestä.

Valinnanvapautta rajoittaa myös julkisen terveydenhuollon monopoliasema. Tässä Suomi voisi ottaa mallia Ruotsista, jossa yksityiset palveluntuottajat on otettu reilusti mukaan kilpailuun – tuloksena nopeampi hoitoon pääsy ja alhaisemmat kustannukset.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.