Valintoja EU:n hiekkalaatikolla

Euroopan parlamentin on määrä valita tänään Jean-Claude Juncker komission uudeksi puheenjohtajaksi. Keskiviikkona sen sijaan EU-huippukokous kokoontuu tekemään ehdotusta muista huippuviroista, joita ovat ainakin Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, EU:n ulkopoliittinen edustaja ja euroryhmän puheenjohtaja. Siinä pelissä onkin jo sitten reippaan hiekkalaatikkotaistelun makua.

Syksyn mittaan on tarkoitus koota uusi komissio kokonaan niin, että se aloittaisi työnsä marraskuun alussa. Europarlamenttivaalien jälkeen on Brysselissä jo tunnelma kiristynyt. Kaksi suurinta ryhmittymää, keskustaoikeistolainen EPP ja demarit, hoitavat hommia keskenään ja pyrkivät unohtamaan vaalituloksen selvät kriittiset äänenpainot.

Puheissa tietenkin korostuvat tasa-arvotavoitteet, alueellinen, poliittinen ja sukupuolten välinen tasa-arvo nyt ainakin. Sen jälkeen lyödään naapuria hiekkalapiolla päähän.

Euroopan taloudessa häilähtivät hetken vanhat haamut, kun portugalilaiseen, Espirito Santon suvun omistamaan konglomeraattiin eli monialayhtymään kuuluvan pankin pelättiin ajautuvan pahoihin ongelmiin. Mikäli ryppään monikerroksisesta omistusrakenteesta ja emoyhtiöstä annetut tiedot pitävät suurin piirtein paikkansa, pankista ei pitäisi aiheutua uutta kriisiä.

Rahoitusmarkkinoilla kuitenkin vedettiin riskisimmältä osakepuolelta ja riskisimmistä valtionlainoista rahaa turvasatamiin, kun hyvä syy löytyi.

Suurempi ongelma Euroopassa on kasvun heikkous. Saksan kasvuvauhti on hiukan hiljentynyt, ja Italia ja Ranska ovat heikkoja.

Suomenkin talous junnaa yhä, ja tällä viikolla puhutaan Porin Suomi-areenalla oikein joukolla Suomeen rohkeutta. Talou­dessa massapsykologialla on merkittävä vaikutus. Suomen taloudessa tarvitaan nyt ihan konkretiaa eli investointeja tuotantopohjan kasvattamiseen. Rohkeutta se tietysti vaatii kohtalaisen sekopäiseltä näyttävässä maailmassa.

Mutta jostakin syystä täälläkin puheet ja teot tuntuvat olevan kovin etäällä toisistaan. Ehkäpä ne puhuvat ja tekevät ovat olleetkin aina vähän eri miehiä ja naisia.

Keskikesän kohdalla avattiin bussiliikenne kilpailulle. Ja miten kävi taas. Tulivat kermankuorijat paikalle, ja pienemmät kaupungit ja muut taajamat saivat kokea liikennepalvelujensa nopean alasajon. Ne yksinkertaisesti ohitetaan ohitusteitä pitkin, kun vanhat ja uudet bussifirmat kilpailevat suurimpien kaupunkikeskusten välisestä liikenteestä toistensa ja VR:n kanssa.

Syntymäpitäjästäni, nykyiseltä Hämeenlinnan Lammilta, ei enää pääse bussilla lainkaan Hämeenlinnan keskustaan lauantaisin ja sunnuntaina pääsee vain yhdellä iltavuorolla. Arkena viimeinen bussi kulkee hetimiten virastoajan päättymisen jälkeen.

Hämeenlinnan keskustassa ovat kuitenkin lääkärin päivystyspalvelut, lähin rautatieasema ja pääosin kulttuuritarjontakin harrastuspaikoista ja erikoiskauppavalikoimasta puhumattakaan. Kärsijöitä ovat nuoret, vanhat, köyhät ja vammaiset. Eikä lopuistakaan kaikilla ole omaa autoa.

EU bussiliikenteen vapautti ja hyvä niin. Sitä on kuitenkin turha syyttää siitä, että Suomi on koko Euroopan mittakaavassa iso ja harvaanasuttu maa, muttei itse välitä asiasta tuuman taivaallisen vertaa.

Kirjoittaja on taloustoimittaja ja Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.