Valittajien kissanpäivät ohitse

Paljon on niitä kertoja, kuin rakentaminen jossakin kaupungissa ja kylässä on viivästynyt valituksiin.

Ehkä hankalimpia ovat olleet valitukset, joissa vaikkapa yrityksen investoinnit ovat kaatuneet ammattivalittajan toimintaan. Valittaja on saattanut olla kovin etäinen hankkeelle mutta hän on ideologisista syistä halunnut estää rakentamisen. Ja siihen on ollut näppärä keino. Erilaiset valitukset viivästyttävät hankkeita usein vuosia, jolloin lopulta investoija on kyllästynyt ja lähtenyt.

Nyt hallitus aikoo panna stopin osalle valituksista.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) antoi viime keskiviikkona eduskunnalle ilmoituksen liiallisen sääntelyn purkamisesta. Rakentamisen osalta siinä on merkittäviä muutoksia. Nykyisin kuka tahansa voi tehdä hallinto-oikeuteen kunnallisvalituksen kotikuntansa rakennushankkeesta.

Hallitus haluaa rajata valittajien määrää. Valitusmahdollisuutta ei enää olisi kaikilla vaan ainoastaan asianosaisilla.

Asianosaisuuden määrittelystä tulisikin järjestelmässä oleellinen asia. Olisiko asianomainen vain rajanaapuri? Lienee selvää, että esimerkiksi toisella puolella kaupunkia asuvalla ei sitten enää valitusoikeutta olisi.

Muutos on suuri periaatteellinen linjaus, jos se läpäisee eduskunnan. Suuri osa kuntien valituksista on nykyisin tullut henkilöiltä, jotka tuskin tulevaisuudessa enää olisivat oikeutettuja valituksiin.

Valitusoikeus on ollut myös osa kunnallista poliittista peliä. Kunnan poliittisissa linjauksissa tappiolle jääneet henkilöt ovat käyttäneet laajoja valitusoikeuksia hyväkseen. He ovat kaataneet demokraattisen päätöksenteon päätöksiä valituksin tai ainakin viivyttäneet hankkeita.

Lähes jokaisesta suomalaisesta keskisuuresta tai suuresta kaupungista löytyy viime vuosikymmenien ajalta tapauksia, joissa yhden henkilön valituskierre on voinut siirtää vuosia suuriakin rakennushankkeita. Kun nämä hankkeet ovat sitten valitusten jälkeen toteutuneet, lisähintaa yhteiskunnalle on usein tullut vähintään satojatuhansia euroja, usein miljoonia euroja. Se on ollut veronmaksajille kallista.

Aktivismi voi toki maksaa jo nykyisinkin. Pihlajavedellä vuosia asunut Ilari Kotimäki on hämmentänyt Keuruun politiikkaa ja päätöksentekoa. Aiemmin hän kunnostautui Jyväskylän politiikassa.

Kotimäki ei enää ole ollut suosiossa Keuruun kaupungintalolla vaan ovet ovat mieluummin lukossa. Kunnallispoliitikkona hän on välillä saanut kantoaaltoa ajatuksilleen, välillä ei. Viimeiset vaalimenestykset ovat vaatimattomia.

Viime viikolla Kotimäen ja Keuruun kaupungin näytelmässä saatiin yksi päätös. Oikeus tuomitsi Kotimäen maksamaan puolisonsa kanssa Keuruun kaupungille 42 000 euroa eli kaupungin oikeudenkäyntikulut Kotimäen yhdestä viimeisimmistä operaatiosta.

Valitusoikeuden rajaaminen on järkevää, mutta siinäkin pitää olla tarkkana. Demokratiassa ihmisillä pitää ainakin itseään koskettavissa asioissa olla mahdollisuudet vastustaa asioita myös valitusoikeudella – sillä eivät viranomaisetkaan aina ole oikeassa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.