Valittelusta valistamiseen

On lähdetty liikkeelle Jyväskylässä lakkauttamisuhan alle jääneiden kirjastojen puolesta. Kansalaiset ovat oikeassa, niin kuin hyvään tähtäävä yhtä mieltä oleva yleisö yleensäkin on oikeassa. Kansan on oltava kirjastokysymyksen ratkaisija.

Kysymys on toinen kuin päättäjien pelilauta.

Kirjastopalveluissa ei asiana ole laskea, mikä tuottaa näyttävästi ja taloudellisesti. Kirjastojen mahdollisen alasajon jäljet tulevat olemaan dramaattiset. Tyhjentäessään kaupungin henkistä pääomaa seuraukset köyhdyttävät myös aineellisesti.

Jos kirjastojen valistuksellista, tiedollista ja viihtyvyydellistä peruspalvelua Jyväskylässä kaavaillussa mitassa kadotetaan, tietokone ei tunne vahingon laskemiseen riittävää salasanaa. Näin edeten syöksymme tilanteeseen, jossa ylpeän tehokkuusajattelun ja ylväiden juhlapuheiden nimissä siintää pelkkää kangastusta. Se ei lupaa tuleville sukupolville kuin sähkön ja henkisen erämaan. Valot hohkavat ympäri Jyväskylän raittia. Silmä lepää, sanotaan. Pakko levätä. Kohta ei ole lukemista.

Kuvastaako päättäjäpöydän ilmapiiriä, että papereiden ja numeroiden äärestä ei astuta ratkaisevammin ulos ja kansalaisten asemaan. Mikäli kassatila on niin katastrofaalinen, että liki toinen puoli kaupungin kirjastoista aiotaan uhrata, olisi kulttuurikaupungin päättävän tason tehtävistä ensimmäinen sekä kamppailla asian korjaamisen hyväksi että edes ilmaista myönteinen taistelutahtonsa julkisesti.

Eivät mikään laskelma ja valitus osoittane Jyväskylän kohtaa niin surkeaksi, että yhteiskunnassamme merkitsevin kulttuurisektori juuri täällä on leikattava keskeltä poikki - häpeäpaaluksi.

Paitsi outoja asenteita ja voimattomuutta lienee uhkatilanteessa olemassa myös tietty nykysurullinen näköala. Ajatus, että itse kukin voi ostaa elektroniikkaa, rikastuttaa nettipalveluja sekä etsiä lukemista ja tietoa kotona päätteen stressattavana.

Tutkijana, toimittajana ja tavallisena lukijana lähden paljon mieluummin kirjastoon ja etsin tietoa ja huvia kirjoista ja lehdistä kuin määrättömien mutkien takaa jättiläisyrityksen hakusivuilta.

Sanomalehdet ja erityisalojen aikakauslehdet ovat Suomessa säilyttäneet merkittävän aseman. Tilaushinnat ovat kuitenkin suhteellisen korkeat. Arvioidaanko Jyväskylässä, että kohta itse kunkin, työssä käyvistä työttömiin ja lapsista vanhuksiin, olisi tilattava kaikki tarvitsemansa lehdet, kirjat ja äänitteet kotiin?

On synnytettävä keskustelutilaisuuksia ja julkisia kannanottoja. Näissä päättäjät juurin ja latvoin selvittäkööt tilanteen ja näkemyksensä suurelle yleisölle. Jos he eivät löydä edes tyydyttävää henkeä kirjastojen puolesta, Jyväskylässä eletään sangen huonosti johdetussa kaupungissa.

Käsiä levittelevistä valitteluista ja urbaaneista tulevaisuuden visioista on siirryttävä siihen samaan, mikä on kirjastojen perustehtävä: valistukseen ja elävään elämään.

Kirjoittaja on FT, kirjailija ja vapaa toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.