Valkoisen kullan pimeää satoa

Marimekko lopetti uzbekistanilaisesta puuvillasta kudotun raakakankaan ostamisen Virossa sijaitsevalta tehtaalta pian sen jälkeen, kun Ruotsin televisio oli esittänyt kuvaa valkoisia pampuloita korjaavista lapsista ja nuorista. Marimekon päätöstä seuranneena päivänä ruotsalaisen kutomoyrityksen omistaman Krenholmin tehtaan suomalainen toimitusjohtaja ilmoitti, että hänen firmansa lopettaa raakapuuvillan hankkimisen Uzbekistanista.

Toisella silmällään Keski-Aasian kehitystä seurannut tarkkailija kysyi miksi vasta nyt? Koululaisten kuskaaminen pelloille opettajineen syyskuusta lokakuuhun on ollut maan tapa Uzbekistanissa, Tadzikistanissa ja Turkmenistanissa vuosikymmeniä, aina Nikita Hrutshevin ja kumppaneiden alueelle tuoman monokulttuurin leviämisen alkuajoista lähtien. Myös monien muiden puuvillantuottajamaiden - Yhdysvaltoja lukuunottamatta - kohdalla voidaan esittää epäilyjä lasten riistämisestä.

Kun BBC taannoin esitti sekin ohjelman puuvillapeltojen lapsista, Uzbekistanin Lontoon lähetystö kiisti lapsityövoiman käytön, mutta ilmoitti nuorten opiskelijoiden osallistuvan vapaa-aikoina kevyisiin maataloustöihin.

Keski-Aasian islamilaisten entisten neuvostotasavaltojen muuttaminen puuvillapelloiksi on osa sitä "sosialistisen aron raivaamisen" romantiikkaa, jonka jäljiltä ihmiset sidottiin "valkoisen kullan" tuotantoon mitättömillä palkoilla. Luontoon kohdistuneet seuraamukset ovat jääneet vähäiselle huomiolle, vaikka suuren ja kalaisan Aral-järven katoaminen kartoilta on sentään havaittu. Puuvilla imee Amu- ja Syr-Darja-jokien veden, josta uusien kuvien mukaan näyttää edelleen valuvan iso osa hukkaan sosialististen betonikourujen irvistävistä saumoista.

Nyt luontoa myrkyttävät tuulessa lentävä suola, reippaasti käytettyjen hyönteismyrkkyjen jäämät ja puuvillan hahdut. Tämä cocktail aiheuttaa ihmisen hengityselimissä reaktion, jonka jäljet muistuttavat kivikeuhko-oireita tai asbestoosia.

Mutta ilman puuvillasta saatavia tuloja entisen kommunistipampun Islam (aikaisemmin Aslan) Karimovin hallitsema Uzbekistan alkaisi horjua, ja vallan voisivat saada vaikkapa ääri-islamilaiset sissit. Voimakas islamistiliike syntyi alueelle Saudi-Arabian wahhabiittilaisten lähetyssaarnaajien ja rahalahjojen avulla niin sanotun sosialismin kaatumisen jälkeen. Vallan vaihtoko on Uzbekistanin puuvillan boikotointia ajavan kansainvälisen liikkeen todellinen päämäärä?

No, Kiina ostaa kyllä moraalisia epäilyksiä tuntematta Uzbekistanin puuvillan, vaikka tuottaa samaa tavaraa itsekin.

Puuvillan poimiminen on raskasta ja alipalkattua työtä. Presidentti Karimov ilmoitti taannoin nostavansa puuvillan korjaajien palkkoja 20 prosentilla, mutta korotuksen jälkeenkin kuukauden ansio jää alle sadan euron luokkaan. Kun tili määräytyy kilomäärän mukaan, lasten ansiot jäävät hyvin pieniksi, mikäli heille mitään maksetaan. Orjatyöltä valkoisen kullan korjaaminen ei kuitenkaan kuvissa näytä.

Kehitysmaiden lapsityön vastustaminen on siinä mielessä kaksipiippuinen juttu, että lasten pienet ansiot ovat joskus välttämättömiä perheen elämän ylläpitämiseksi. Vain elävät pääsevät nauttimaan kehityksen hedelmistä.

Yli puoli vuosisataa sitten, kun olin hankkinut rupisen tilin sokerijuurikkaita eli jurtteja harventamalla, kukaan ei ollut boikotoimassa silloista Suomen Sokeri Oy:tä lapsityövoiman suosimisesta. Kaiken huippu oli, että koulutkin pakottivat lapsiparan töihin, keräämään vaikkapa puolukoita ilman minkäänlaista palkkaa.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen ulkomaantoimittaja.