Valloittava Venekoski

Siitä on nyt kymmenen vuotta, kun ensi kertaa seikkailimme Hankasalmen Venekosken kesäteatteriin. Lievestuoreen jälkeen käännyimme Kuopioon johtavalta ysitieltä kilometrien matkalle mutkaista hiekkatietä ”kohti tuntematonta”. Meidät palkitsi näky, jonka edelleen muistan elävästi.

Keskellä ”ei-mitään” oli maailman kaunein kyläidylli veden äärellä; pienen sillan pielessä yli 500-paikkainen massiivinen katsomorakennelma. Pelto täynnä pikkuautoja ja tien viereen pari bussiakin pysäköitynä. Ei ihan pienimpiä kyläteattereita!

Esitys oli tuolloin Amalia ja aikamiespojat. Se on edelleen yksi parhaita näkemiäni kesäteatteriesityksiä, ammattilaiset mukaan luettuina.

Siitä lähtien Venekosken kesäteatteri on kuulunut kesäni vakio-ohjelmaan. Näytelmien taso on vaihdellut, mutta suurta pettymystä ei ole tarvinnut kokea koskaan. Eikä tarvinnut toissailtanakaan – vaikka sää oli hyytävän kylmä ja ilmeisesti siitä johtuen katsojia vain muutamia kymmeniä, kun aiempina vuosina penkit ovat täyttyneet poikkeuksetta.

Tiettävästi Venekosken kesä­teatteri on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut kesäteatteri. Venekosken nuorisoseura perusti teatterin 60 vuotta sitten, koska uskoi teatterin tuovan vähävaraiselle seuralle lisätuloja.

Ensimmäistä nykyisen paikan kesäteatteriesitystään, Laulua tulipunaisesta kukasta, venekoskelaiset esittivät vain juhannusaattona. Se kokosi paikalle 1 600-henkisen yleisön.

Sittemmin tavaksi on vakiintunut, että ensi-ilta on aina juhannusaattona ja sitä seuraa parikymmentä esitystä heinäkuun loppupuolelle saakka. Katetun katsomon teatteri sai 2000-luvun alussa ja tämän kesän ylpeys on kymmenien tuhansien arvoinen langaton äänentoisto – molempien toteutumisesta on kiittäminen EU-tukia.

Viime kesänä Pikku Pietarin piha -näytelmää kävi katsomassa nelisentuhatta teatterin ystävää. Nyt Katri Helena eli kuu järven yllä -musiikkinäytelmä on kerännyt jo reilussa viikossa noin 1500 katsojaa.

Teatterin sielu on kyläkauppias Jari Ihalainen, 56. Hän on mukana teatterissa 31. kautta. Tällä kertaa hän tulkitsi useitakin henkilöitä, joista herkullisimpana mieleen jäi Katri Helenan viimeisin puoliso, kirjallisuuden professori.

Ihalaisen tavoin Venekosken teatterissa on muitakin vakiokalustoon kuuluvia. Mutta mikä parasta, teatteri on onnistunut löytämään myös uusia kykyjä. Nytkin parinkymmenen näyttelijän joukossa on lahjakkuuksia monesta eri sukupolvesta, alle kouluikäisestä pikku-Katrista eläkeläisiin saakka. Vain ohjaaja on palkattu ammattilainen.

Näyttelijät ovat valtaosin oman kylän väkeä, ainakin kesäasukkaita. Heidän lisäkseen työryhmässä on mittava joukko lavastajia, puvustajia ja muuta työvoimaa. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka pieneltä kylältä voi löytyä näin paljon luovuutta ja yhteishenkeä.

Täydellisen kesäteatterielämyksen saadakseen katsoja toivoo tunteiden ravistelun lisäksi myös hyviä oheispalveluja, ainakin kahvia ja makkaraa. Kun venekoskelaiset hoitavat kaiken tämän autopaikkaopastuksia myöten lupsakkaan sujuvasti, paikalta ei voi poistua kuin hyvillä mielin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.