Valmennusjohdon virhe oli vähällä maksaa kalliisti

Olihan Suomi Saksaa vastaan hallitsevampi osapuoli, voitti laukaukset ylivoimaisesti ja niin edelleen. Mutta totuuden nimissä on sanottava, että leijonalauma pääsi kuin koira veräjästä - Suomi voitti ottelun lopulta vain ja ainoastaan Saksan maalivahdin Dennis Endrasin loppuhetken hörpyn ansiosta. Ja silti Saksa oli maalivahtipelissä parempi 100-0.

Ihmettelin suuresti Teemu Lassilan valintaa maalille. Ja vieläpä kerrankin ilman jälkiviisautta, sillä olisin edelleen ihmetellyt sitä, vaikka Lassila olisi torjunut eilen 72 kertaa ja pitänyt nollan.

Teemu Lassilalla oli toki onnistuminen alla, ja hän on eittämättä huippuluokan maalivahti. Mutta näillä asioilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että perjantaina Suomen maaliin piti luistella Petri Vehanen.

Saksa-PELI oli Suomelle jatkon kannalta kenties ratkaiseva. Siinä vaiheessa turnausta, kun ottelut alkavat olla ratkaisevia, pannaan ykkösmaalivahti maaliin ja piste. Silloin ei enää höpötetä vuoroista, lepuutuksista eikä aiemmasta hyvästä pelistä.

Se, kumpi - tai kuka - maalivahdeista kantaa vastuun kohtalon hetkillä, on kaiken järjen mukaan päätetty jo ennen turnausta. On selkeä ykkönen, jonka kanssa mennään päätyyn asti tai ollaan menemättä.

Kumpi maalivahdeista pelasi Saksaa vastaan, oli todennäköisesti maalivahtivalmentaja Pasi Nurmisen päätös. Ainakin on todella vaikeaa kuvitella, että päävalmentaja Jukka Jalonen olisi kävellyt Nurmisen ylitse. Tai jos näin kävi, Nurminen on ihan turhaan remmissä mukana.

Entinen NHL-pelaaja Nurminen kyllä tietää, miten iso merkitys on sillä, että joukkueella on ratkaisupelejä varten olemassa selkeä ykkösmaalivahti. Maalivahti, joka on lunastanut paikkansa nokkimisjärjestyksessä paljon ennen h-hetkeä. Eivätkä sitä paikkaa vie yksi epäonnistuminen tai kollegan hyvät otteet.

Vai miksi esimerkiksi NHL:n pudotuspeleissä seuraavan pelin aloittaa käytännössä aina sama ykkösmies, vaikka olisi edellisessä pelissä hörpännyt sisään viidestä ensimmäisestä laukauksesta neljä ja vaihdettu samantien pois. Siksi, että maalivahtien paremmuutta on ollut 82 peliä aikaa ruotia ja tempoilu tässä vaiheessa loisi pelkästään epävarmuutta koko joukkueeseen.

Maajoukkueella ei ole takana 82 peliä yhdessä, mutta riittävästi kuitenkin, ja vastaavan epävarmuuden näki eilen hiipivän Suomen pakistoon. Leijonilla ei yksinkertaisesti ole määräänsä enempää kiekollista osaamista takalinjoilla, ja Jalosen pelitapa vaatii, että hommia tehdään vaihdosta toiseen aivan taitotason ylärajoilla.

Pystyäkseen pelaamaan halutulla tavalla Suomen puolustajat tarvitsevat jokaisen itseluottamuksen rippeenkin, eikä täysi luottamus maalivahtiin ole noista rippeistä vähäisin. Eilen tuo luottamus karisi heti alussa.

MM-ensikertalaisen valinta maalille oli virhe senkin takia, että Saksan vastaiskuihin perustuva pelitapa oli kaikkien tiedossa. Silloin maalivahti saattaa hytistä kylmillään useita minuutteja, kunnes punamustakeltainen vyöry seuraavan kerran iskee.

Ja sellaisessa pelissä tarvitaan kokemusta eikä hankita sitä.

Kirjoittaja on Karjalaisen urheilutoimituksen esimies.