Valta on osuuskunnan jäsenillä

Kansallinen ja kansanvaltaisuus ovat määritteitä, jotka ovat kovin kaukana talouselämästä. Nykyajan talous on kansainvälistä. Monissa suuryhtiöissä valta on institutionaalisilla omistajilla. Kun juuriltaan suomalainen suuryhtiö jakaa suuret osingot, saattaa suurimman tilin tehdä eläkesäätiö toisella puolella maapalloa.

Päälinjasta on kuitenkin yksi poikkeus: osuuskunnat.

Suuret ja pienet suomalaiset osuuskunnat ovat yksiselitteisesti kansallisia ja kansanvaltaisia.

PIHTIPUTAALLA nähtiin viikko sitten, että valta on osuuskunnan jäsenillä.

Pihtiputaan Osuuspankin jäsenet päättivät osuuskuntakokouksessa, ettei pankkia fuusioida naapurimaakunnan pankkien kanssa.

Pankin hallitus, hallintoneuvosto ja toimihenkilöjohto olivat fuusion kannalla, mutta jäsenet päättivät toisin.

Ja pulinat pois!

Olisikin ollut yllätys, jos pihtiputaalaisille olisi riittänyt naapurimaakunnan pankin konttori.

Pihtiputaalaiset tulevat usein esille, kun tarkastellaan keskisuomalaisia osuuspankkeja ja niiden yhteistyötä. Yksi vahvimmista vaikuttajista, Väinö Kiljala johti puheenjohtajana Keski-Suomen Osuuspankkiliittoa vuosina 1998-2005.

OSUUSKUNTIEN merkitystä Suomen talouselämässä vuosisadan alusta lähtien ei voi liioitella. Mutta osuustoiminnallisten yritysten historia on paljon muutakin kuin menestyskertomus. Muutama vuosikymmen sitten oltiin vaiheessa, jossa vain harvat uskoivat osuuskuntiin yritysmuotona. Osuustoimintaa pidettiin vanhanaikaisena.

Osuustoimintaan perustuvissa yrityksissäkin arvioitiin, että osuustoiminnan aika olisi jo ohi.

Kun vuorineuvos Juhani Pesonen aloitti vuonna 1983 S-ryhmän pääjohtajana, suhtauduttiin SOK:ssa osuustoimintaan suorastaan vihamielisesti. Sen sanottiin olevan rasite ja kehityksen jarru.

Osuustoiminnan mahdollisuuksien vähättely ei ollut kovin yllättävää ainakaan siinä vaiheessa, kun Edistyksellinen osuuskauppaliike, Hankkija ja monet muut menivät nurin.

S-ryhmä nousi menestykseen maakunnista ponnistaen ja osuustoiminnan uusia mahdollisuuksia soveltaen. Osuuspankit osoittivat vahvuutensa 1990-luvun pankkikriisissä.

Osuuskuntia ei ole enää vuosikymmeniin leimattu vanhanaikaisiksi. Jokin heijastuma osuustoiminnan aallonpohjavuosilta on kuitenkin jäänyt. Osuuskaupoissa ja osuuspankeissa puhutaan mieluimmin asiakasomistajista kuin reilusti osuuskunnan jäsenistä.

VIIME vuosisadan alkupuolen Suomessa osuuskunnilla oli ratkaiseva merkitys maatalouden siirtymisessä rahatalouteen. Välillä oli aika, jolloin maanviljelijätkin menettivät uskoaan yhteistoimintaan. Mutta rakennemuutos on muuttanut maanviljelijöiden asenteita. Isännät eivät enää sano, ettei tuuliviirikään saa olla naapurin kanssa yhteinen.

Maanviljelijöiden yhteistoiminta voi merkitä osuustoiminnan uutta tulemista maaseutukylissä.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimituksen esimies.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.