Valta pois valmentajilta

Ruotsin Elitserienissä neljä valmentajaa on tällä kaudella saanut potkut. Venäjällä vastaava lukema pääsarjassa on kaksitoista. NHL:ssä kilometritehtaalle on joutunut kaksi valmentajaa.

SM-liigan ainoa on edelleen Ässistä ulostettu Jari Härkälä.

Suomessa on yleistynyt valmentajakeskeinen ajattelutapa. Se on yleistynyt jopa niin, että jääkiekkojournalismissa puhutaan nykyisin päivästä toiseen eri valmentajien pelikirjoista.

Missään muussa maassa eivät jääkiekkovalmentajat ole yhtä vahvassa asemassa kuin Suomessa ja kotoisessa SM-liigassa. Jopa Venäjällä, jossa valmentaja on suuri auktoriteetti, valmentajia tulee ja menee koko ajan.

Kotiliigaamme on jostain syystä pesiytynyt ajattelumalli, että valmentajia ei saisi missään kohtaa vaihtaa. Vaikka joukkue luisuu alamäkeen ja peli on huonoa, seurajohtajat eivät uskalla tehdä sitä radikaalia, mutta useimmiten oikeaa ratkaisua, ja antaa valmentajalle potkut. Se saisi seurajohtajat näyttämään tyhmiltä, koska ovat palkanneet väärän valmentajan.

Suomi on myös ainoa maa, jossa valmentajat sekaantuvat vahvasti pelaajahankintoihin. Muutamissa seuroissa on jopa julkisesti sälytetty vastuu urheilutoiminnasta valmentajalle, vaikka valmentajan tehtävä on valmentaa ja muiden tehtävä on johtaa.

Valmentaja ajattelee sitä hetkeä, seuraavaa peliä ja pisimmillään omaa sopimustaan loppuun, kun taas seurajohtajan pitää ajatella koko ajan myös pitkällä tähtäimellä. Sama mies ei voi olla molemmissa posteissa.

Ja samaan aikaan osa valmentajakunnasta kehtaa vuodesta toiseen valittaa suomalaisten valmentajien huonosta asemasta.

Mielenkiintoinen on myös Ässien uusi malli, jossa Alpo Suhonen on päävalmentajana toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksella. Samanlaista mallia pohdittiin pari vuotta sitten myös eräässä muussa SM-liigajoukkueessa, mutta tuolloin se jäi pohdinnan asteelle. Porilaiset näyttävät tässä suuntaa koko kiekkokansalle, hyvässä tai pahassa.

Suhosen kohdalla mielenkiintoisin kysymys herää mahdollisen potkujen aikana. Onko joukkueen huono sarjasijoitus tarpeeksi pätevä tuotannollinen ja taloudellinen syy irtisanomiseen vai voiko valmentaja vedota siihen, että seurajohto ei ole antanut hänelle tarpeeksi hyviä pelimerkkejä? Vai voidaanko valmentaja rinnastaa sen tason johtajaksi, että häneen ei päde tuotannolliset ja taloudelliset syyt?

Kokonaan oma lukunsa on pitkät valmentajasopimukset, joita monet seurat mielellään valmentajiensa kanssa sorvaavat. Pienen seuran tekemä kolmivuotinen sopimus valmentajan kanssa tarkoittaa sitä, että mikäli kaikki lähtee heti ensimmäisestä syksystä sivuraiteelle, ei seurajohdolla välttämättä ole varaa erottaa valmentajaa pitkän sopimuksen vuoksi.

Olen liian nuori muistamaan, kun oma isäni sai vajaa kymmenvuotisen liigavalmennusuransa ainoat potkut. Niiden syistä on useampaan kertaan keskusteltu, mutta emme ole koskaan puhuneet siitä, aavistiko hän etukäteen saavansa potkut.

Veikkaan, että aavisti.

Ikuinen pelko potkuista ja tieto siitä, että minä päivänä tahansa seurajohto voi viheltää pelin poikki, pitää valmentajat jatkuvasti tarkkana ja valmiudessa.

Eikä unohtaa sovi sitä vanhaa viisautta, että et voi tulla huippuvalmentajaksi, ellet ole saanut vähintään kerran urallasi potkuja.

Kirjoittaja on tamperelainen jääkiekkoanalyytikko, lätkäjätkä, kolumnisti, vapaa toimittaja, radioääni ja kaikkea jääkiekkoon liittyvää. Kiistatta maan narsistisin ihminen. Ja ylpeä siitä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.