Valtiopäiväkertomus 2007-2011

Eduskuntavaalien kynnyksellä on hyvä palauttaa mieleen kuluneen vaalikauden keskeiset tapahtumat.

Hommahan lähti liikkeelle siitä, kun perustuslain mukaisesti kansaa edustavat 198 kansanedustajaa sekä Juha Mieto ja Mikko Alatalo kokoontuivat valtiopäiville. Suomen keskustapuolueista hallitukseen pääsivät Suomen keskustayrittäjien sponsoroimat Suomen keskusta, Kansallinen keskusta ja Ruotsalainen keskustapuolue. Vihreät möivät 50 000 hopearahasta periaatteensa ja lähtivät mukaan Fennovoiman hallitukseen äänettöminä yhtiömiehinä. Sosiaalidemokraattisen keskustan vuoro oli jäädä oppositioon ja se sai entisen opposition vanhat tärppikysymykset.

Ministerin paikoista väännettiin. Kovin kissatappelu käytiin viestintäministerin paikasta Suvi Lindénin ja Marja Tiuran välillä, joka ratkesi Lindénin ylivertaiseen pätevyyteen Suomen tietoyhteiskunnan ajanmukaistamisen saralla.

Hallitukseen pujahti myös ulkoministeriksi naamioitunut Ilkka Kanerva, jonka Suomen poliittinen viihdemedia nosti kaavailuissaan seuraavaksi presidentiksi, ennen kuin ilmeni, että perustuslain mukaan tekstareita saa lähettää parturille, muttei tanssaajalle. Kanerva joutui myös kielisyrjinnän kohteeksi, kun hän joutui antamaan tilaa sekä suomea että ulkomaita osaavalle ulkoministerille.

Varsinainen uutispommi päsähti kesällä 2008, kun Juutuupin toimittaja kysyi keskustan ryhmän puheenjohtaja Timo Kallilta: "Miksi hallitus ei tee 500 000 suomalaisköyhän hyväksi mitään?" Kalli vastasi rehellisyyttään: "Laki ei velvoita meitä tekemään mitään." Asiasta nousi hulabaloo, kun selvisi, että muutkin puolueet ovat tienneet köyhyysongelmasta, mutta eivät ole tehneet asialle mitään, kun laki ei kerta velvoittanut. Köyhyyskohua puitiin sanomalehdissä tuhansia kilometrejä ja skandaalin seurauksena kansanedustajat lupasivat poistaa köyhyyden.

Valtiopäivien puolivälin paikkeilla ei tainnut tapahtua ihmeempää, mutta jossain välissä pääministeri Matti Vanhanen puhui ensin neljännestä hallituksestaan, mutta luopui sitten koko paskahommasta, josta tuli vain haukkuja typerältä kansalta.

Valtiopäivien puolivälin jälkeen kansanedustajat alkoivat valmistautua seuraaviin vaaleihin, ettei tarvitsisi mennä oikeisiin töihin. SMP:n kannatus alkoi vanhasta muistista nousta kohisten, koska Suomeen oli tullut pari bussilastillista ulkolaisia neekerejä tekemään suomalaisten työt ja syömään turkkilaisten pitsat.

Suomen ahdasmielistä mielipideilmastoa Brysseliin pakoon lähtenyt unohdetun katolilaisen kansan puolestapuhuja Timo Soini alkoi saarnata melonin lippalakki päässään ja Englannin viirit kaulassaan Suomen luterilaisen kulttuurin ylivertaisuudesta.

Huhtikuun huitteilla pidettävät eduskuntavaalit ovat kauhean tärkeät, koska kansa pääsee päättämään yhdellä numerolla Suomen politiikan suunnan tuleviksi neljäksi vuodeksi.

Kirjoittaja on poliittisen historian tutkija ja Keskisuomalaisen avustaja.