Valtit vähenevät

Pakistanin johtaja, sotilaskaappauksella valtaan noussut Pervez Musharraf on yhtä kuin armeijansa. Sotilaat yhdessä tiedustelupalvelu ISI:n kanssa ovat tähän asti voineet tehdä ja järjestellä Pakistanissa mitä tahansa. Päättyvä vuosi on kuitenkin osoittanut, että diktatuurin mureneminen on tarttumassa älymystön ja eliitin piiristä myös katurahvaan keskuuteen. Jos kapinahenki leviää, armeijan tuki nykyisin siviilipukuiselle kenraalilleen voi loppua lyhyeen.

Benazir Bhutto oli Musharrafin otteen herpautumisen mittari. Puutteineenkin hän oli kenraalien luvatussa maassa outo ilmestys: aikoinaan vaaleilla valittu pääministeri. Musharrafin kannalta katsottuna Bhutton paluu kotimaansa politiikkaan oli otteen lipsumista.

Sen sijaan Yhdysvaltain kuvioihin Bhutto olisi sopinut hyvin: kansainvälisesti tunnettu, sopivan maltillinen ja terrorismin vastaiseen sotaan suostuvainen muutosvoima. Nyt hänet on murhattu. Kiihkeitä vastustajia hänellä oli varmasti riittävästi. Mutta entä turvatoimia?

YHDYSVALLOILLE ON ollut tärkeää pitää Musharraf vallassa. Kenraali on junaillut hyvin roolinsa terrorismin vastaisen taistelun liittolaisena (vaikka al-Qaedan nokkamies Osama bin Laden ilmeisesti majaileekin Pakistanissa) ja maansa ydinasearsenaalin takuumiehenä. Ääriryhmien voimistuessa Valkoinen talo on ollut valmis sietämään Pakistanissa huomattavaakin demokratiavajetta.

Viime kuussa presidentti George W. Bush sanoi televisiohaastattelussa, ettei Musharraf "ole ylittänyt laillisuuden rajoja". Senaatin ulkoasiain valiokunnan puheenjohtaja, senaattori Joe Biden kysyikin sarkastisesti:

- Mitähän Musharrafin pitäisi vielä tehdä, jotta presidenttikin pitäisi sitä rajojen ylityksenä? Kumota perustuslaki? Julistaa poikkeustila? Pieksää ja pidättää poliittisia vastustajiaan ja ihmisoikeusaktivisteja?

Musharraf on jo tehnyt kaiken tämän, senaattori vastasi itse. Valkoisen talon menneiltä vuosikymmeniltä tutun ja usein lainatun kehitysmaiden liittolaisdiktaattorien luokittelun mukaan "hän on kyllä sika, mutta hän on meidän sikamme".

The New York Times -sanomalehti kertoi joulunpyhinä lisää huonoja uutisia: Pakistaniin syydetyt miljardit dollarit eivät päädykään terrorismin vastaiseen taisteluun vaan korruptioon. Tällä menolla Musharraf on pian pelannut korttinsa myös Washingtonissa.

OLIN JUTTUMATKALLA Pakistanissa seuraamassa neuvostojoukkojen vetäytymistä Afganistanista, kun Pakistanin silloinen Yhdysvaltain lakeija, niin ikään sotilaskaappauksella valtaan noussut kenraali Mohammad Zia ul-Haq kuoli tapaturmaisesti tai luultavammin murhattiin lento-onnettomuudessa elokuussa 1988.

- Meidän kuningas on kuollut. Se oli hieno mies. Mutta uusi tulee pian.

Näin tokaisi taksikuskini minulle aamutervehdyksenään huonolla englannillaan seuraavana aamuna Peshawarissa. Ei se todellakaan sen kummempi juttu ole.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen ulkomaantoimittaja

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.