Vanha, arvokas joulurauha

Joulurauha julistetaan maahamme tänäänkin kello 12 Suomen Turusta. Tapa on ainutlaatuinen, sillä se on jatkunut lähes keskeytyksettä keskiajalta lähtien. Vain kolmasti – levottomina vuosina 1809, 1917 ja 1939 – julistus on jäänyt antamatta.

Perinne liittyy vanhaan pohjoismaiseen lainsäädäntöön. Pitkinä pyhinä ihmiset saattoivat käydä levottomiksi ja uhata yhteiskuntarauhaa. Pitkien vapaiden aiheuttama levottomuus ei valitettavasti ole vierasta tänäänkään.

Joulurauhan julistuksen syy voi olla yhteiskuntarauhan ylläpitämisessä, mutta sen perusta löytyy Raamatusta enkelten Maassa rauha –kehotuksesta.

Julistuksessa suomalaisia kehotetaan jouluna muun muassa ”tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään”.

Joulurauhan julistus on radioitu vuodesta 1935 lähtien ja televisiosta sitä alettiin näyttää vasta vuodesta 1983 alkaen.

Joulurauhan julistuksen kuunteleminen on monissa kodeissa merkki jouluun laskeutumisesta – vaikka puuhaa vielä iltapäivällä riittäisikin.

Joulurauhan rikkojaa uhataan vakavilla rangaistuksilla, vaikka julistuksen oikeudellinen voima lakkasikin jo 1800-luvun lopulla.

Moni suomalainen pyrkii ottamaan vakavasti julistuksen kehotuksen hiljaisuuteen.

Varsinkin joulun alla aikataulut usein tuntuvat tiivistyvän entisestään, eikä aika riitä mihinkään. Ärtymys ei silloin ole kaukana.

Hiljaisuudesta on alkanut tulla – taloustermein ilmaistuna – niukka hyödyke. Niukan hyödykkeen arvo kasvaa ja hinta nousee.

Hiljaisuudelle on nyt raivattava tilaa, vaikka ajatus sisältääkin ristiriidan: kun hiljaisuuden äärelle lopulta pääsee, voi aikatilan raivaamisen ja kiirehtimisen vuoksi olla entistä stressaantuneempi. Niin voi käydä, olipa kyseessä jouluun, retriittiin tai vain lomaan valmistautuminen.

Hiljaisuutta ei silti tarvitse hakea vain retriiteistä eikä se välttämättä aina ole fyysistä hiljaisuutta. Eikä se ole vain harvojen etuoikeus.

Kyse on mielenrauhasta. Silloin on hylättävä ajatus siitä, että teen nopeasti tämän, jotta ehdin tarttua seuraavaan ja sitä seuraavaan asiaan.

Sellaisessa tekemisessä aika tiivistyy ja tekemistä piisaa, mutta päähän – mieleen – tarttuu asioita yhä nihkeämmin.

Tilanne on monelle tuttu omakohtaisesti, mutta asia on todistettu myös tieteellisesti.

Vastikään Jyväskylän yliopiston tutkijat julkaisivat tutkimuksen, jonka mukaan aivot tallentavat muistijälkiä erityisen hyvin silloin, kun ihminen on rentoutuneena. Kokemukset – tutkijoiden kielellä muistijäljet – vahvistuvat lepotilan aikana.

Lepo on tarpeen, jotta kokemus tallentuu pysyväksi muistoksi. Rentoutuneeseen, hiljentyneeseen mieleen muistot tarttuvat paremmin.

Tämän joulun harvinaisen pitkästä lomajaksosta jää enemmän ammennettavaa myöhemminkin, kun antaa hiljaisuudelle ja levolle tilaa.

Joulurauhan julistuksen kehotuksessa hiljaisuuteen ja rauhaan on oma viisautensa vielä tänäkin päivänä, vaikka sen alkuperä onkin keskiaikaisen yhteiskuntajärjestyksen säilyttämisessä.

Ei ihme, että perinne on säilynyt niin pitkään.