Vanha hautausmaa ja eroottiset veistokset

Viime- ja tällä viikolla Jyväskylän Vanhalla hautausmaalla on järjestetty perinteiseen kesätapaan turistikierroksia. Opas on kierrättänyt osallistujia ja kertonut kulloinkin kohdalla lepäävistä merkkihenkilöistä.

Tästä riippumatta kävimme mekin, minä ja hyvä ystäväni teatterintekijä Mika Terävä, Vanhalla hautausmaalla. Tavoitteena oli löytää puuseppä David Rantasen hauta, ja viettää hiljainen kunnioittava hetki hänen kuuluisan kaupunkisuunnittelullisen ulostulonsa muistolle.

Vuonna 1946 Rantanen lähestyi Jyväskylän kaupunginhallitusta maankäyttöön liittyvällä ehdotuksella. ”Ylimääräinen ehtoitus Harjunjärjestelystä ja sen muuttamisesta rakennusalaksi” sisälsi suunnitelman Harjun siirtämisestä Jyväsjärveen.

Jyväsjärveä kun on nimittäin ihan turha säilyttää, se kun ”ei ole mikään kalajärvi eikä se ole myöskään kaupungille mikään merisatama”. Harjukin on tosi kaupunkiuden tiellä.

Rantanen ei ollut ainoa Harjun-purun suunnittelija, mutta hänen ehdotuksensa on hersyvin aiheesta säilynyt.

Osittain sen ajatuksia on toteutettukin. Jyväsjärven täyttötyö on viime vuosina edistynyt kelpo vauhtia mm. sataman alueella. Harju sentään on paikallaan.

Löysimme Rantasen haudan kohtuullisen helposti. Kotvan kuluttua valmistauduimme lähtöön, kun Terävän puhelin kilahti.

Yhteinen ystävämme, joka ei ollut päässyt mukaan retkelle, otti siellä yhteyttä. Puhuteltakoon ystävää tässä vaikkapa salanimellä Mäkinen. Herra Mäkinen lähetti kiintoisan vinkin: Kun kerran olimme Vanhalla hautausmaalla, kannattaisi samalla yrittää löytää ”Jyväskylän toiseksi eroottisin veistos”.

Ihan totta. Siis ”toiseksi eroottisin”.

Kyseessä piti oleman hyvin niukkaan ja ihonmyötäiseen vaatteeseen puettu naisenkelihahmo.

Vain kivenheitto Rantasen haudalta ja luulimme löytäneemme etsimämme. Matkalla sivuutimme muun muassa Matti Nykäsen (ei sen mäkihyppääjän) haudan.

Olimme Väinö Wahlgrenin haudalla.

Koska olen paikallishistoriallisesti sivistymätön, ja Terävä on kanssa, heräsi muutamia kysymyksiä. Onko kyseessä Nikolainkulma-Nikolai Wahlgrenin poika? Kiveen merkitty syntymävuosi oli 1899.

Oliko Väinö Wahlgren kenties sukua kuuluisan eroottisen patsaan veistäjälle Ville Vallgrenille, Havis Amandan tekijälle? Olisiko kyseessä vieläpä Vallgrenin tekemä veistos?

No ei ollut, mitään niistä.

Väinö Wahlgren oli jyväskyläläisen Karjalan Puku Oy:n perustaja. Ville Vallgren sekoittui tähän juttuun ihan sen takia, että muistelin hänen sukunimensä kirjoitusasun miten sattuu eli väärin. Väinö Wahlgrenin haudalla oleva veistos on Emil Halosen tekemä.

Myöhemmin kävi lisäksi ilmi, että olimme olleet Terävän kanssa väärän veistoksen luona. Se Mäkisen tarkoittama oli ihan toisaalla, vaikka kyllä Emil Halosenkin laatima hahmo oli ihan hieno.

Mikä sitten oli Jyväskylän eroottisin veistos? Kuulemma Minna Canthia esittävä patsas Kirkkopuistossa. Se on Pauli Koskisen tekemä.

Patsaserotiikkaakin pohtimaan ehtineen Mäkisen mukaan läpeensä pornoistuneessa kulttuurissa kasvaneet eivät ymmärrä hienojen vivahteiden päälle. Sellaisten kuin Canth-patsaan hameen laskoksista esiin työntyvä polvi.

Kuopiossa on muuten puolestaan vanhaa Minna Canthia esittävä patsas. Sen on veistänyt äsken mainittu Emil Halonen.

Siitä, väärän veistoksen luota, jatkoimme Terävän kanssa viisaannuttavalle tuopilliselle yläkaupunkilaiseen ravintolaan, jonka toinen omistaja on nimeltään Pauliina Siekkinen. Äsken mainitun Nikolainkulman talon rakennuttajan ja siinä aluksi toimineen hotelli-ravintolan omistajan Nikolai Wahlgrenin vaimo oli muuten nimeltään Jalmiina Pauliina Siekkinen.