Vanhasen on aika koota rivit

Lasse Kangas

Maan talouden näkymät ovat synkkiä. Hallituksella on kova urakka. Edessä on väistämättä epämieluisia päätöksiä, jotka on vain tehtävä, vaikka oppositio kuinka huutaa ja kansa nurisee. Se on tilanne, jossa hallituksen sisäinen henki ja yhtenäisyys saattavat muodostua jopa ratkaisevan tärkeiksi.

Tästä näkökulmasta on enemmän kuin yllättävää, että pääministerin oman puolueen ministerit Paula Lehtomäki, Mari Kiviniemi ja Anu Vehviläinen antavat julkisuudessa ohjeita pääministerille, miten hänen tulisi menetellä puolueen johtamiseen liittyvissä ajankohtaisissa asioissa. Luulisi, että arvon ministereillä olisi muutakin tekemistä kuin populistisella tavalla vaikeuttaa pääministerinsä asemaa.

Pääministeri Matti Vanhasen on aika koota hallituksensa rivit. Työskentelytapa on tarpeen kehittää kollegiaalisemmaksi. Ministerien on keskityttävä nykyistä koordinoidummin yhteisen politiikan toteuttamiseen.

ON PIDETTÄVÄ mielessä, kuka mistäkin on vastuussa ja kenelle. Julkisen sanan ei tietenkään pidä luottaa hallitukseen, mutta myöskään hallituksen ei tarvitse nauttia neljännen valtiomahdin luottamusta. Eikä hallitus ole vastuussa sen enempää Nova Groupin konkurssista kuin siitä, ketä Kuntien eläkevakuutuksen isännöimään palaveriin on osallistunut ja ketä ei.

Suomen historiasta löytyy varoittavia esimerkkejä tilanteista, joissa vallanjaon opit ovat menneet sekaisin. On käynyt niinkin, että oikeuslaitos on kaatanut hallituksen.

Helsingin hovioikeus tuomitsi kesällä 1961 pääministeri V. J. Sukselaisen (ml) menettämään Kansaneläkelaitoksen pääjohtajan viran. Samalla kaatui hallitus. Mutta Korkeimman oikeuden päätös oli vapauttava. Sukselainen palasi Kansaneläkelaitoksen pääjohtajaksi mutta ei pääministeriksi. Länsimaisen oikeusvaltion keskeinen periaate, vallan kolmijako oli pahasti sekaisin.

Vellovan keskustelun puolueiden rahoituksesta ei pitäisi hallitusta horjuttaa. Se, mitä keskustan johdossa tapahtuu, on oma lukunsa. Mutta paikallaan olisi, että ministerit keskittyisivät omiin tehtäviinsä koko kansakunnan asioissa. Muuten on vaara, että hallituspolitiikka ja puolueen johdon asiat menevät sekaisin.

Mauno Koivistokin varoitteli aikanaan politiikasta, jossa puurot ja vellit menevät sekaisin.

JULKISUUDESSA on jo ehditty selvitellä, kuka on käynyt kenenkin syntymäpäivillä.

Saa nähdä, nostetaanko esille vielä sekin, kummalla puolella kukin nykyisistä keskustalaisista ministereistä oli Johannes Virolaisen ja Ahti Karjalaisen mittelössä presidenttiehdokkuudesta 1980-luvun alussa. Se on mainittu jo useita kertoja, että Markku Kauppinen kannatti Karjalaista.

Mannerheim sanoi muuten jo vuonna 1933, ettei enää ollut aika kysellä, kummalla puolella kukin oli ollut vuonna 1918. Verisestä sisällissodasta oli kulunut vain 15 vuotta, mutta Virolaisen ja Karjalaisen joukkojen välisestä "keskustan sisällissodasta" on sentään pian 30 vuotta.

lasse.kangas@

keskisuomalainen.fi

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimituksen esimies.

Uusimmat

Kolumnit

Missä viipyy johdonmukainen kehitys?

Ei oppi ojaan kaataisi Brasiliassakaan

Kolumni: Laturaivoa on niin monenlaista

Nero vai yhden hitin ihme?

Kolumni: Liukkaus yllättää myös Jyväskylän keskustassa

Kolumni: Enää tv-katsojan ei tarvitse tuntea itseään tyhmäksi

Kolumni: Huutokauppakeisarin ei sovi muuttua massikeisariksi

Kolumni: Tämä suomalaiskomedia aiheuttaa huutonaurua

Kolumni: Tätäkö on länsimainen demokratia?

Kolumni: Nainen, älä sorru kostokroppaan

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.