Vanhoista elokuvista oppii suomalaisuutta

Suomalaiset 1940- ja 1950-lukujen elokuvat ovat tulleet tutuiksi elokuva- ja tv-kriitikon työn kautta. Muun muassa tällaista olen niistä oppinut.

– Kulkurilta vaikuttava komea mies ei koskaan oikeasti ole köyhä kulkuri. Hän on joko kirjailija, rikkaan perheen vesa tai aatelinen, joka testaa maantie-elämää tilapäisesti.

– Maalla on mukavaa, kaupungissa kamalaa. Mikäli maalaistyttö lähtee kaupunkiin, hän turmeltuu. Mikäli kaupunkilainen nuorimies lähtee maalle kesänviettoon, hän löytää rakkauden.

– Suomessa on lähes aina kesä. Eikä vain mikä tahansa kesä, vaan säätilaltaan paras mahdollinen. Mahdolliset rankkasateet osuvat yhteen päähenkilöiden tunnemyrskyjen kanssa.

– Nuorilla naisilla on kaksi sulhasehdokasta. Toinen on omien vanhempien valitsema Sopiva ja toinen itse valittu Mukava. Lopulta päädytään yhteen Mukavan kanssa.

– Maatilan isäntä voi olla hyvä mies, mutta isoja kartanoita hallitsevat topakat ja vahvatahtoiset emännät. Kartanoisännät ovat usein alkoholisteja.

– Orpotyttöjä on hämmästyttävän paljon. Tosin tämä on ymmärrettävää sotien vuoksi. Arkisen oloisista orpotytöistä kasvaa upeita kaunottaria.

– Ihmiset alkavat laulaa, soittaa ja tanssia spontaanisti hämmästyttävän usein.

– Homoja tai muita sukupuolisia vähemmistöjä ei ole olemassa. Miehillä on silti kova into pukeutua naisiksi.

– Kirjailijat, taiteilijat, ylioppilaat ja upseerit ovat suuria herroja, joita kunnioitetaan ja arvostetaan.

– Väärinkäsityksiä on valtava määrä, ja ne johtavat hauskoihin kommelluksiin. Kukaan ei korjaa väärinkäsitystä, koska silloin elokuva kestäisi puolisen tuntia.

– Kaikki pitävät armeijasta ja arvostavat sitä. Armeijalle ei koskaan naureta, ainoastaan armeijan kanssa.

– Tukkijätkät ovat komeita ja karskeja miehiä, jotka saavat kauneimmat naiset.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .