Vanhoja virsiä ja kerettiläisiä ajatuksia

Muusikko-näyttelijä Samuli Edelmann laulaa virsiä stereoissa, ja minä huomaan irtautuvani hetkestä. Leijun menneisyyteeni, ala-asteen aamunavaukseen. Urkuharmoni soi, ja maalaiskoulun luokanopettaja veisaa jykevällä bassollaan. Minä pidän lapsenkäsissäni hiirenkorville plarattua virsikirjaa. Sen ensimmäiselle sivulle olen kirjoittanut tikkukirjaimin nimeni ja luokkani.

Kirjan muovinen kansi liimaantuu kiinni pienen pojan kämmenpohjiin.

Silkkipaperin ohuita sivuja on käännettävä varoen.

Ennen kokematon ja iankaikkinen lyövät kättä tässä tammikuisessa pakkasaamussa. On kuin kaikki olisi alun alkaenkin suunniteltu luomaan koululaiseen muistijäljen, joka on nouseva esiin läpi hänen lopun elämänsä.

MUTTA NYT LAULAA Edelmann. Tai oikeastaan hän lauloi jo kesällä, Luhangan jyhkeässä puukirkossa.

Vastikään ilmestyneen levyn äänityksistä oli lehdessä juttu, jota pidin ehkä enemmän kornina kuin perimmäisiä tunteita luotaavana.

Ei juttu huono ollut, mutta jäin silti miettimään, kuinka vaikeaa toimittajan on lehtijutussa käsitellä uskonnollisia aiheita.

Ja silti minunkin tuntuu olevan pakko kirjoittaa. Joku pakottaa.

Nämä sävelet, sanat, hiljaisuus säkeiden välillä, tunnelma. Ne nostavat ja kantavat minua aivan kuin se jokin, joka on kuljettanut lohdullaan yli kaikkien koettelemusten.

En ole koskaan kulkenut yksin.

En silloin kun taivalsin aamuisin kouluun talviaamun hämärässä.

Enkä nyt syksyn pimeydessä, kun vesisade piiskaa kasvoja töihin tullessa.

NÄITÄ VIRSIÄ KUUNNELLESSA jään miettimään, missä asuu se jumala, josta ihmiset jakamallaan kielellä puhuvat.

Mistä syntyy se ihmisten kollektiivinen uskominen, joka on synnyttänyt maailmanuskonnot?

Onko matka hänen luokseen sittenkin vain matka omaan sisimpään?

Missä kulkee se raja, jonka jälkeen henkilökohtainen muuttuu jaetuksi?

Voisiko olla niin, että löydämme ensin rauhan sisältämme?

Ja kun sitten käsitämme, että muutkin jakavat saman kaipuun, luomme jumalan yhteiseksi nimittäjäksi.

Ajatuksista viimeinen on kerettiläinen. Omassa mielessäni se soi kuitenkin paljon kauniimpana kuin mikään ulkoannettu totuus.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen uutistoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.