Vanhustenhuollon kriisi on moraalinen kysymys

Vanhustenhuollon yksityisten hoivakotien toiminnassa paljastuneet ongelmat ovat valitettavan konkreettinen esimerkki siitä, miten tuottavuus voi ajaa inhimillisyyden ja moraalin yli. Hoidon resurssit ja laatu jäävät jalkoihin, kun organisaatioiden tärkeimmäksi tavoitteeksi muodostuu kasvu ja kannattavuus.

Vasta kun havaitut puutteet ylittävät kriittisen kynnyksen, herää valtakunnallinen keskustelu, laaditaan suosituksia ja listataan hyviä aikomuksia. Silti vastaavat kohut toistuvat aina uudelleen. Tästä syystä meidän täytyy pysähtyä kysymään: Mitä tulisi tehdä toisin?

Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella olemme tutkineet kymmenen viime vuoden ajan työyhteisöjen eettisyyttä sekä johtajien ja työntekijöiden kokemaa stressiä, joka aiheutuu työn moraalisista haasteista, oikean ja väärän kysymyksistä.

Tämän tutkimustiedon valossa haluan nostaa esille neljä näkökulmaa, jotka koen tärkeinä ohjenuorina moraalisesti hyvälle työlle.

Johtajien tulee tuntea omat arvonsa.

Toki arvot voivat pohjautua myös esimerkiksi voittojen maksimoimiseen. Mutta kun puhumme työelämän moraalista, meidän tulee kysyä, mikä on hyvää ja oikein.

Arvopohjan tulisi siis perustua siihen, mikä on tasa-arvoista, rehellistä ja vastuullista.

Osalla johtajista arvositoumukset ovat heikkoja tai työelämän ongelmatilanteita ja päätöksentekoa ei osata nähdä niiden sisältämän eettisen ulottuvuuden kautta.

Ilman henkilökohtaista sitoutumista arvoihin olemme alttiimpia ympäristön paineille, omien valintojen järkeistämiselle tai vastuun välttelemiselle: ”Kaikki muutkin toimivat tällä tavoin meidän työpaikallamme.” ”Ei näitä asioita voi ajatella liikaa, parasta vain tehdä mitä työ vaatii tai antaa ongelmien ratkaista itse itsensä.”

Johtajilla tulee kuitenkin olla kyky toimia eettisesti kestävällä tavalla heidän vastuullisen asemansa vuoksi. Heillä on valtaa tehdä työtä ja työntekijöitä koskevia päätöksiä sekä rakentaa työyhteisön kulttuuria – oman esimerkkinsä voimalla sekä laatimiensa normien, sääntöjen ja toimintatapojen kautta.

Arvositoumusten tulee olla joustavia.

Kun tiedostamme, millaisten periaatteiden pohjalta haluamme työtämme tehdä, se on hyvä lähtökohta moraaliselle toiminnalle. Toisaalta vahvat sitoumukset ovat myös riski epäeettisyydelle.

Kun omat moraalinäkemykset ovat hyvin voimakkaita, pyrimme näkemään kaiken vain omien silmälasiemme läpi. Voimme myös omaksua organisaation arvot kyseenalaistamatta niiden moraalia tai merkitystä.

Tämä johtaa jäykkään päätöksentekoon, jossa ei olla avoimia muiden näkemyksille tai uudelle informaatiolle. Kehittyminen vaatii kuitenkin valmiutta muutokselle, ja tästä syystä joustava tietoisuus omista arvoista sekä kyky tarkastella niitä kriittisesti muuttuvia tilanteita kohdatessamme on tärkeää.

Työyhteisö tarvitsee läpinäkyvyyttä.

Työyhteisöissä kaivataan tiedon jakamista ja avointa keskustelua. Päätöksenteon perusteiden, toiminnan ja sen seurausten tulisi olla näkyvissä työpaikalla. Se mahdollistaa väärinkäytöksiin puuttumisen ja mikä tärkeintä, epäeettisten käytänteiden ennaltaehkäisyn.

Yksittäisellä työntekijällä on tärkeä rooli – mutta se ei yksin riitä.

Olemme tutkimuksessamme havainneet, että hoitohenkilöstö kohtaa muihin ammattiryhmiin verrattuna eniten sellaisia moraalisia haasteita, joissa he joutuvat syystä tai toisesta toimimaan sääntöjen, normien tai omien arvojensa vastaisesti. Tällöin hoitaja haluaa tehdä työnsä mahdollisimman hyvin ja eettisesti, mutta tämä ei ole esimerkiksi resurssipulan tai kiireen takia mahdollista.

Tällainen ristiriitatilanne on riski stressille ja työuupumukselle. Kuten johtajilla, myös työntekijöillä on tarpeen tiedostaa millaisia arvoja he haluavat työssään noudattaa, mutta organisaation vastuulla on mahdollistaa eettinen ja laadukas työ.

Kirjoittaja on tutkijatohtori jadosentti Jyväskylän yliopistonpsykologian laitoksella.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 1 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .