Varhaiskasvatuksen tutkimus- tiedossa on yhä katvealueita

Varhaiskasvatuksesta on keskusteltu vilkkaasti julkisuudessa viime aikoina. Keskusteluissa on toivottu myös tutkijoiden ja tutkimuksen näkökulmaa. Moni varhaiskasvatuksen tutkija on kuitenkin välttänyt aktiivista osallistumista julkiseen keskusteluun varhaiskasvatuksen uudistuksista ja muutoksista.

Miksi näin? Tähän ehkä antaa ymmärrystä se, kun tarkastellaan, mihin varhaiskasvatuksen tutkimus on keskittynyt. Millaisia aihealueita se on tarkastellut sinä aikana, kun se on ollut osa akateemista kenttää? Vastaan tähän kysymykseen tutkimalla Suomessa julkaistuja varhaiskasvatusta, päivähoitoa ja esiopetusta koskevia väitöskirjoja vuosina 1990–2015.

Yhteensä väitöstutkimuksia on kyseisenä aikana ilmestynyt 166. Kuten monella muullakin tutkimusalalla, niiden määrä on kasvanut voimakkaasti 2000-luvun puolella. Viime vuosina varhaiskasvatusta käsittelevien väitöskirjojen vuosittainen lukumäärä näyttää kuitenkin vakiintuneen noin kymmeneen.

Väitöskirjoista valtaosa on julkaistu kasvatustieteellisissä tiedekunnissa. Yhteiskuntatieteelliset väitöskirjat ovat seuraavaksi suurin ryhmä. Niihin kuuluvat esimerkiksi psykologian, sosiologian ja yhteiskuntapolitiikan tutkimukset.

Tarkastelujaksona väitöskirjat ovat keskittyneet enenevästi kasvatustieteisiin, samalla kun yhteiskuntatieteellisten väitöskirjojen määrä on suhteessa laskenut selvästi.

Tapahtuneen muutoksen kuva tarkentuu, kun tutkitaan varhaiskasvatuksen väitöskirjojen tutkimusteemoja. Liki puolet kuuden viime vuoden aikana julkaistuista väitöskirjoista on tutkinut joko pedagogiikan kysymyksiä tai lapsiin ja lapsiryhmään liittyviä seikkoja.

Viimeksi mainitussa ryhmässä on jokunen yhteiskuntatieteissä julkaistu väitöskirja, mutta suurin osa tutkimuksista on tehty kasvatustieteiden piirissä. Molempien ryhmien väitöstutkimukset ovat olleet pääosin mikrotason erittelyjä.

Varhaiskasvattajien ammatillisuus ja johtamisen kysymykset ovat myös kiinnostaneet väitöskirjan tekijöitä 2000-luvulla. Sen sijaan lapsen kehityksen ja oppimisen tutkiminen on ollut viime aikoina suhteessa vähäisempää kuin tarkastelujakson aiempina vuosina.

Samoin ovat vähentyneet sellaiset väitöskirjat, joissa kiinnostuksen kohteena on varhaiskasvatus yhteiskunnan järjestelmänä ja palveluna. Tämä on tapahtunut samalla, kun varhaiskasvatuksen tutkimus on keskittynyt kasvatustieteisiin.

Vaikka väitöskirjat eivät tietenkään esitä koko varhaiskasvatuksen tutkimuskenttää, on niiden perusteella mielenkiintoista pohtia varhaiskasvatustieteen vahvuuksia ja tietämyksen katvealueita.

Tällä hetkellä tietämys näyttää rajautuvan ensi sijassa päiväkotien aitojen sisällä tapahtuvaan toimintaan: lasten ja lapsiryhmän ohjaamiseen ja kasvattamiseen, lasten keskinäiseen toimintaan sekä ammatillisuuden ja johtamisen teemoihin.

Olemassa olevan tutkimustiedon perustana ovat kuitenkin ensi sijassa tapaustutkimukset. Ne voivat antaa esimerkiksi käytännön työn kannalta arvokasta tietoa erilaisista kasvatustyön prosesseista. On kuitenkin huolella pohdittava, miten ja milloin niiden tulokset voivat antaa vastauksia yleisempiin varhaiskasvatusjärjestelmän kysymyksiin.

Mainitut kysymykset ovat paljolti jääneet varhaiskasvatuksen viimeaikaisen tutkimuksen ulkopuolelle. Esimerkiksi viime vuosina varhaiskasvatuspalvelut ovat yksityistyneet enenevässä määrin. Mitä tämä merkitsee käytännössä ja mitä seurauksia sillä on?

Varhaiskasvatuksen tutkimus tarjoaa myös vain niukasti kattavaa tietoa palvelujen piirissä olevista lapsista ja heidän vanhemmistaan. Kasvatuksesta käytävässä keskustelussa esitetään usein huolen aiheena muun muassa ne 20–30 prosenttia lapsista, jotka eivät ole varhaiskasvatuksen piirissä 4–5 vuoden iässä.

Tutkimus ei kuitenkaan pysty sanomaan, keitä nämä lapset ovat ja mikä on heidän arkensa. Se ei myöskään pysty vastaamaan, millaisia ovat lasten varhaiskasvatuksen polut ennen esiopetusta.

Varhaiskasvatuksen keskusteluissa tarvitaan yhteiskuntatieteellisesti orientoitunutta ja koko pienten lasten arjen kattavaa tutkimustietoa. Sitä meillä ei kuitenkaan ole tällä hetkellä riittävästi. Siksi tutkijoidenkin on osin hankala ottaa kantaa meneillään olevaan keskusteluun.

Mainittuja tiedon katvealueita täyttämään pyrkiviä tutkimushankkeita on kuitenkin virinnyt, ja niissä Jyväskylän yliopisto on aktiivinen toimija.

Kirjoitus on lyhennelmä juhlaluennosta uusien professoreiden esittäytymistilaisuudessa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.