Vastakkainasettelun aika

Onhan se nurinkurista, että talouskasvua yritetään saada aikaan saattamalla eri väestöryhmät toisiaan vastaan.

Sellaisessa tilanteessa nyt olemme. Yritys yhteiskuntasopimukseksi kaatui jälleen – ja jälleen kaikki moittivat toisiaan, valitettavasti nyt vain entistä voimakkaammin.

Hallitus, työnantaja- ja työntekijäjärjestöt syyttelevät toisiaan. Tämä syyttelyn vaara itää myös tavallisten kansalaisten keskuudessa.

Naisvaltaiset alat ovat järkyttyneitä miesvaltaisen auto- ja kuljetusliiton AKT:n vallasta pyörittää kaikkia ammattijärjestöjä. AKT:n päätös heittäytyä irti yhteiskuntasopimuksen hieronnasta oli yksi monista syistä sopimuksen tämänkertaiseen kaatumiseen.

Totta on, että AKT pystyy pysäyttämään kuljetuslakoillaan koko Suomen. Näiden lakkojen vuoksi kenenkään henki ei silti ole välittömässä vaarassa.

Se sijaan naisvaltaiset hoiva-alat pystyisivät rahtarien tapaisilla lakoilla pysäyttämään Suomen paljon tehokkaammin: ihmisten henki olisi heti vakavasti uhattuna.

Hoiva-alat eivät pysty eivätkä saa lakkoilla yhtä hulvattomasti kuin rahtarit. Hoiva-alojen harvat lakot on järjestetty vähentämällä työvuorot minimiin ja alueellisesti porrastamalla. Hoivatyötä tehdään, vaikka lakossa oltaisiinkin. Siksi hoiva-alalla lakkoase ei ole yhtä järeä kuin kuljetusalalla.

Neuvottelu on riitelyä parempi tapa sopia yhteisistä asioista. Mutta sopiminen edellyttää molempien osapuolten halukkuutta etsiä yhteistä ratkaisua. Jos se puuttuu, on sopiminen mahdotonta.

Useat palkansaajat olisivat toivoneet sopimusneuvottelujen jatkamista. Moni olisi mieluiten edes katsonut, millaisen vaihtoehdon yhteiskuntasopimus olisi tarjonnut hallituksen uhkaamille työelämän pakkolaille.

Hallitus sanoo ponnekkaasti vastustavansa sääntelyä. Silti se ei ole hoksannut sitä, että on eri asia lisätä vapauksia kuin viedä oikeuksia.

Vapauksien lisääminen – kuten esimerkiksi yrittämisen ja kaupankäynnin esteiden poistaminen – luo mahdollisuuksia myönteiselle ilmapiirille ja sitä myötä yritysten uskallukselle kasvaa.

Oikeuksien vieminen – kuten pakkolakien aiheuttama palkansaajien tulojen leikkaus – pysäyttää kuluttajien luottamuksen tulevaisuuteen. Ihmiset eivät uskalla tehdä kulutushankintoja, koska ilmassa leijuu epävarmuus siitä, mitä seuraavaksi viedään ja miten paljon palkkatulot pienenevät.

Odottavan pysähtyneitä ollaan myös pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Niissä hämmennystä aiheuttavat hallituksen pakkolakeihin kaavaillut määräykset lomarahojen maksamisesta niille, joilla lomarahoja ei ole ollut ja sen jälkeen näiden rahojen ottaminen pois paikallisesti sopien. Väistämättä tämä kuulostaa erittäin mutkikkaalta ja turhalta veivaamiselta. Senkin ajan voisi käyttää yrityksen pyörittämiseen.

Kasvun ilmapiirin luomisen sijaan hallitus tuntuukin keskittyvän talouden jähmettämiseen.

Talouskasvua ei luoda hallituksen määräyksellä vaan kasvu syntyy innostuksesta ja positiivisista näkymistä. Ankeassa syyttelyiden ja jarrutuksen ilmapiirissä usko valoisaan tulevaisuuteen on nyt koetuksella.