Vastakkainasettelusta keskustellen eteenpäin

Hiljainen viikko ja pääsiäispyhät osuvat sopivasti rauhoittamaan hetkeksi myös eduskuntavaaleihin liittyvää yhteiskunnallista keskustelua.

Vaalien alla käyty debatti sai ajoittain myös liian kärjekkäitä piirteitä. Etenkin maahanmuuttoon liittyvien mielenilmaisujen kutsuminen keskusteluksi olisi joissain tapauksissa liian myönteinen määrittely.

Toisaalta on voitu myös ilolla tervehtiä toreilla, medioissa ja vaalitilaisuuksissa käytyä rakentavaa kansalaiskeskustelua, maahanmuuton kysymykset mukaan lukien. Monipuolisen arvokeskustelun käyminen osaltaan näkyi myös äänestäneiden määrän kasvussa.

Vaalit ovat tietenkin keskeinen tapa käyttää kansanvaltaa, mutta jatkossa tarvitaan yhä enemmän myös muita kansalaisvaikuttamisen kanavia.

Perinteiset kasvokkain kohtaamiset ja keskustelut päättäjien ja muiden kansalaisten välillä tuntuvat kohoavan arvossa samalla kun sosiaalinen media on alkanut huokua tunkkaisuutta. Kansalaisjärjestöt ja -yhteisöt, seurakunnat mukaan lukien, antavat hyvän kasvualustan osallisuuden kokemiselle ja vaikuttamismahdollisuuksille yhteiskunnassa.

Lähiviikot näyttävät, kenen johdolla ja millaisten arvojen ja tavoitteiden varassa Suomi siirtyy uudelle vuosikymmenelle. Uuden eduskunnan voi katsoa ilmentävän moniarvoista ja moniäänistä yhteiskunnallista todellisuutta. Mikään poliittinen liike ei saanut erityisen selkeää asemaa.

Tiettyjä, osaksi keskenään riitasointuisia signaaleja eduskuntavaalien tuloksesta on kuultavissa. Toisaalla merkittävä osa kansalaisista toivoo kansallismielistä, tiukkaa maahanmuuttolinjaa ja vähemmän tiukkaa asennetta ilmastonmuutoksen torjumiseen. Toisaalla löytyi tukea sille, että Suomi nähdään osaksi muuta Eurooppaa ja koko maailmaa niin ilmastonmuutoksen torjunnassa kuin maahanmuuttokysymyksissä.

Voi olla, että näiden selkeästi esiin nousseiden erottavien teemojen katveeseen on jäänyt myös joitain muita arvolatautuneita aiheita, jotka kohdataan lähiaikoina. Näitä voivat olla esimerkiksi suhtautuminen ydinvoimaan tai eutanasiaan.

Sosiaaliturvan ja terveydenhuollon uudistaminen tarkoittaa tietenkin myös pohjimmiltaan arvovalintoja. Toivottavaa on, että hallituspohjasta riippumatta suuria arvoperusteisia uudistuksia voidaan toteuttaa, tai olla toteuttamatta, laajapohjaisen keskustelun nojalla yhteisymmärrystä etsien.

Myös hiljaisen viikon ja pääsiäisen sanoma antaa meille tarvittavaa perspektiiviä tarkastella päiväkohtaisia kysymyksiä ja yhteiskunnallisen vastuun kantamista. Mieleeni nousee toisaalta kuva aktiivisesta ja ehdottomasta Jeesuksesta, joka ennen tuomittavaksi joutumistaan ajoi ulos temppelistä ne, jotka siellä kävivät kauppaa.

Tänäänkin tarvitaan tinkimätöntä oikeudenmukaisuutta elämän tärkeimpien ja pyhimpien arvojen puolustamiseksi, onpa kyse ihmisarvosta tai muusta elämän suojelusta. Yhteiskuntamme – ja kirkko – tarvitsee jatkuvasti tällaisia perusarvoja voimavarojensa suuntaamiseksi oikeisiin valintoihin. Tänään on syytä kiinnittää erityistä huomiota esimerkiksi lapsiperheiden köyhyyteen, vanhusten hoivaan, saattohoidon kehittämiseen, turvapaikkapolitiikkaamme ja kehitysyhteistyömäärärahoihimme.

Toisaalta pääsiäisen sanomaan sisältyy lähimmäisen rakkauden kaikkein radikaalein piirre. Kristinuskon ydinsanoma on siinä, että Jeesus opetti rakastamaan myös vihollisia. Eikä vain opettanut, vaan ristilläkin rukoili: ”Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät”.

Arvot eivät ole kaupan, mutta arvojen arvo on armollisuus ja sovinnollisuus. Yhteiskunnallisia kysymyksiä meidän tulee tietenkin ratkoa ennen muuta arvojen nojalla ja inhimillisen viisautemme avulla. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että armo voi avata meille yhteiskunnan vastakkainasettelussa ja elämän muissa haaksirikoissa yllättäviä mahdollisuuksia.

Tällaista pyhyyden pohjavirtaa kaipaa tuekseen myös yhteiskunnallisen vastuun kantaja.

Kirjoittaja on Jyväskylän seurakunnan kirkkoherra.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .