Vastasyntyneelle sähköposti

Joskus ennen henkilöllisyyden tunnistaminen oli viranomaisasia. Nyt kansalaisuuden rinnalle on noussut toinen ryhmään kuulumisen muoto: pankin asiakkuus. Kunnon kansalainen ei voi olla ilman pankkia – ei ainakaan jos mielii hoitaa asiansa verkossa.

Ja siellähän asiat on hoidettava, sillä muualta palvelua saa enää vain rajatusti.

Valtion laitokset, esimerkiksi Kela, nojautuvat tunnistautumisessa kaupallisiin yhtiöihin. Kysymys on periaatteellisesti suuri. Asiasta olisi syytä käydä nykyistä laajempaa keskustelua. On kyseenalaista, että valtion toiminnot riippuvat yhtiöiden toiminnoista.

Tunnistautua voi toki mobiilivarmenteella, josta maksetaan puhelinoperaattorille tai maksullisella sähköisellä henkilökortilla. Yhtenäistä järjestelmää ei kuitenkaan ole.

Eikö valtion olisi luotava järjestelmä, jolla kansalainen voisi tunnistautua sähköisesti ilman erityistä henkilökorttiakin? Pankit ovat vallanneet alan, mutta nykyratkaisu ei välttämättä ole kestävä.

Voivatko pankit esimerkiksi ryhtyä keräämään palvelumaksua tunnistautumisesta? Kysymyksiä on monia.

Suomalaisuuden peruslähtökohta on ihmisten tasa-arvoisuus. Verkkopalveluiden käyttöönoton myötä toiset ihmiset ovat kuitenkin tasa-arvoisempia kuin toiset. Tietokone ja verkkoyhteys puuttuu monelta, mutta yhteyksien ääreen pääsee kirjastossa – ainakin periaatteessa. Taajamissa kirjastot ovat lähellä mutta maaseudulla monien ikäihmisten ulottumattomissa.

Toisaalta ongelmana on se, ettei pankilla ole velvollisuutta antaa kaikille verkkopankkitunnuksia. Suomen lain mukaan jokaisella ihmisellä on oikeus saada peruspankkipalvelut, mutta verkkotunnukset eivät toistaiseksi kuulu peruspankkipalveluihin. Esimerkiksi maksuhäiriömerkinnät voivat estää verkkotunnusten saamisen.

Nykytilanne suorastaan sysää vaikeuksiin joutunutta syrjäytymään lisää. Asiaan olisi saatava pikainen muutos.

Tunnistaumista tarvitaan myös uuden valtakunnallisen potilastietojärjestelmän käyttämiseen. Pankkitunnusten saamiseksi on oltava aikuinen. Siispä pienten lasten vanhemmat eivät pääse katsomaan lastensa terveystietoja.

Uudet järjestelmät toimivat siis mainiosti, jos on tavallinen työssäkäyvä ihminen, joka hallitsee tietotekniikkaa. Taloudellissa vaikeuksissa elävien sekä vanhusten ja lasten asema on kyseenalaisempi. Eli juuri heidän, jotka yhteiskunnan palveluja eniten tarvitsevat.

Nykyisin puhutaan kyberturvallisuudesta eli vanhanaikaisesti tietoturvariskeistä. Monet näkevät mörköjä sielläkin, missä niitä ei ole. Toisaalta osa suurimmista möröistä saattaa jäädä huomaamatta – tavallisen kansalaisen tieto ei riitä arvioimaan riskejä realistisesti.

Maalaisjärjellä tuntuu kuitenkin riskialttiilta, että verkkopankkitunnukset ovat portti kaikkeen. Jos tunnukset joutuvat vääriin käsiin, on rahojen lisäksi tavoitettavissa koko elämä.

Olisiko mahdollista luoda järjestelmä, jossa syntyvä lapsi saa henkilötunnuksen lisäksi myös verkkotunnukset ja oman virallisen sähköpostin? Silloin sähköinen asiointi olisi mahdollista kaikille. Ja tietoturvakin viranomaisen käsissä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.