Vauhtia ja vaarallisia tilanteita metallikeikalla

Kävinpä pitkästä aikaa Tanssisali Lutakossa viime perjantaina. Hävettää edes myöntää, mutta jotenkin on päässyt käymään niin, että edellinen Lutakossa näkemäni keikka oli ruotsalaisen Soilworkin vetäisy viime helmikuulta.

Perskatti, olen tainnut käydä Helsingin Tavastia-klubissakin tänä vuonna useammin. No, täytyy yrittää skarpata.

Seuraava kerta on sentään jo tiedossa: maanmainio jytäyhtye Mustasch saapuu länsinaapurista Lutakkoon parin viikon päästä. Suosittelen lämpimästi!

Olen toki jo ehtinyt todistaa Lutakossa ihan kohtalaisen kattauksen elävää musiikkia sen avaamisen jälkeen. Mikä tarkoittaa muuten kohta jo 18 vuotta, näin se aika rientää.

Olen sen sanonut ennenkin ja sanon taas; jyväskyläläisillä elävän musiikin ystävillä on Tanssisali Lutakon takia syytä maireaan hymyyn.

Kun päälle lasketaan kaupungin muu tarjonta, niin sitten hymyyn vasta onkin syytä. Valtaosassa tämän maan kaupungeista on yhdestä kahteen nihkeää yökerhon nurkkaa, jossa bändit käyvät satunnaisesti ja velvollisuudentunnosta kärsimässä.

Bar 68:n sulkeutuminen tosin jätti ikävän loven, mutta toivotaan, että baari löytää korvaavat tilat.

Mutta palataanpa vielä viime perjantaihin. Lemin ADHD-suomimetallistikopla Stam1na myllytti Lutakossa niin höyrypäisellä otteella, että hymy nousi väkisinkin huulille. Loppuunmyyty sali möyrysi sankariensa tahtipuikkoa tarkasti seuraten. Vetäisy kuvattiin kuulemma tulevaa dvd-julkaisua varten.

Nähtiinpä Stam1nan keikalla sellainenkin tilanne, että bändi joutui eturivissä käyneen mylläkän takia keskeyttämään biisin hetkeksi ja pyytämään yleisöä astumaan taaksepäin muutaman askeleen verran.

Se, mikä tällaista jo teinivuodet ohittanutta rockfania illassa kyrsi, on nykyajan metallikeikoille tyypillinen lavanedustakäyttäytyminen. Siellä on nykyisin yleensä aina jossakin vaiheessa pystyssä niin sanottu circle pit, jossa jengi ruimii toisiaan yleisön keskelle raivatussa ympyrän muotoisessa tilassa.

Nyt on räkänokkien turha alkaa inistä, että pidä pappa turpasi kiinni ja pysy poissa pitistä. Siinä vaiheessa kun Stam1nan keikalla toisilleen kyynärpäätä tarjoilleet koijarit läträsivät omalla ulosteellaan leikkikehässä, moshasin minä jo hiki roiskuen Hämeenlinnan Giants Of Rockissa Anthraxin, Suicidal Tendenciesin, Stonen ja Airdashin tahtiin.

Silloin metallikeikoilla ei kuitenkaan harrastettu nykyisenkaltaista "ystävällismielistä" turpiinmäiskintää. Tai ainakaan minä en moista muista...

Tästä nurinasta huolimatta täytyy sanoa, että kun Hyrde Hyyrynen komensi yleisön tekemään wall of deathin, niin johan nauratti.

Tässä keikkamanööverissähän yleisö jakautuu kahtia jättäen väliinsä tyhjän tilan, kunnes bändin merkistä nämä kaksi rivistöä juoksevat toisiaan päin niin että mätkähtää.

Lutakon kaltaisessa, suhteellisen rajoitetun kokoisessa tilassa moinen on ainakin sivustakatsojasta ihan hauskaa huumoria, mutta enpä haluaisi olla yleisössä (tai järjestysmiehenä!) vaikkapa Wackenin heavyfestivaaleilla Saksassa, kun 20 000 henkeä tekee saman.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.