Vauras valtio voi ottaa velkaa

Nyt puhutaan taas kerran valtion velkaantumisesta. Vallitseva näkemys on, että taantumaa loivennetaan velkaelvytyksellä.

Asiaan kuuluu, että velkaantumisesta myös varoitellaan ja pelotellaan, miten jätämme tuleville sukupolville karmean taakan. Näitä puheita on kuultu muun muassa eduskunnan puhemiehen Sauli Niinistön (kok.) taholta.

Valtiolla oli viime vuodenvaihteessa velkaa 54,4 miljardia euroa. Velan kansantuoteosuus oli noin 30 prosenttia, kun se euromaissa oli yli 60 prosenttia.

Se on kuitenkin vain osatotuus. Jostain syystä Suomessa puhutaan vain valtion bruttovelasta. Oikeamman kuvan tilanteesta saa, kun ottaa huomioon myös valtion lainasaatavat. Ne olivat vuoden vaihteessa noin 11,3 miljardia euroa ja osakesijoitusten kokonaisarvo noin 30 miljardia euroa. Pörssikurssit olivat tuolloin jo huomattavasti laskeneet. Vähän aikaisemmin valtio olisi voinut maksaa velkansa myymällä pörssiosakkeensa.

TÄHÄN tietysti sanotaan, että valtion omistukset pörssiyhtiöissä ovat muutakin kuin finanssisijoituksia. Mutta ovatko esimerkiksi metsäyhtiöissä? Mitä valtion omistajaohjaus käytännössä on? SAK:n puheenjohtajaehdokkaat vaativat valtion omistajaohjausta kilvan viimeksi Stora Enson tapauksessa. Asiassa kannattaisi kovistella myös SAK:n nykyistä puheenjohtajaa Lauri Ihalaista (sd.). Hän istuu näet valtion omistajapolitiikan uusimman työkalun Solidium Oy:n hallituksessa.

Viime kuukausina valtion osakesalkun arvo on laskenut roimasti. Se on nyt 13 miljardia euroa. Tuntuva vakuuserä valtion osakesalkku toki edelleen on ja onhan valtiolla vaikka kuinka paljon muutakin rahanarvoista omaisuutta.

VIIME vuosikymmenen alun dramaattisina lamavuosina valtio lisäsi nopeasti velkaa työttömyysturvan ja muiden hyvinvointiyhteiskunnan systeemien rahoittamiseen. Ratkaisu osoittautui oikeaksi. Sosiaalidemokraatit olivat sen laman aikaan oppositiossa aivan samoin kuin nytkin. He muistuttavat ahkerasti, että velkaa olisi pitänyt ottaa vielä reippaammin karsimatta menoja lainkaan. Nyt demarit ovat kritisoineet verotuksen keventämistä ja kanta valtion velan lisäämiseen on jäänyt hiukan epäselväksi.

Suomella on mahdollisuus tuntuvalla velanotolla elvyttää taloutta. Kysymys ei ole syömävelasta vaan investoinneista. Mitä järkeä on siirtää esimerkiksi nelostien sillan rakentamista Vaajakoskella tulevaisuuteen, kun se voidaan tehdä nyt?

Väitetään, että olemme jättämässä tuleville sukupolville kohtuuttoman velkataakan. Näin ei käy, kunhan huolehdimme talouden kääntymisestä laman jälkeen kestävälle kasvu-uralle. Sen sijaan kohtalokasta ja vastuutonta olisi jättää tuleville sukupolville rappeutuva tiestö ja muu infrastruktuuri.

HALLITUS löi äskettäin lukkoon ensi vuoden budjetin kehykset ja se vakuuttaa jatkavansa elvytyspolitiikkaa. Se vain ihmetyttää, miksi budjetin kehykset pääluokittain päätettiin säilyttää lähes entisinä. Eivätkö valtion tulo- ja menoarvion lähtökohdat olekaan nyt aivan toiset kuin vuosi sitten?

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimituksen esimies.