Vauvan vanhetessa äiti menee vapaa-ajasta järjiltään

Näinä tasa-arvon aikoina olen tehnyt hämmentäviä havaintoja. Ilmeisesti miehillä ja naisilla, saati sitten eri sukupolven ihmisillä on hieman erilaiset käsitykset äitien ja isien omasta ajasta. Se ilmenee näin: täysimettävä äiti on enemmän tai vähemmän sidottu armaaseen jälkeläiseensä. Tänä aika nainen ehtii häthätää käymään kampaajalla värissä (leikata ei ehkä ehdi), harrastamassa jotain jossa tissit ei hölsky ja virallisten ohjeiden mukaan saisi vain kostuttaa huuliaan kuningas alkoholilla. Ei siinä mitään, jokainen tekee miten lystää.

Sitten ihme tapahtuu ja toukka alkaa syödä muutakin. Isukista on yhä enemmän apua, jossain vaiheessa äitiä ei tarvita enää juuri mihinkään mitä isä ei osaisi tehdä. Nainen menee onnesta ja vapaa-ajasta järjiltään. Hän on viettänyt ensin yhdeksän pitkää kuukautta tukalassa olotilassa, ja sen jälkeen vielä puoli vuotta lisäkarenssissa. Äiti tahtoo tehdä ihan kaikkea kiellettyä, mieluiten yhtä aikaa. Ensin hän alkaa harrastamaan jotain järjetöntä, mutta ihanaa (kuten esteratsastusta), sitten hän komuaa baareissa enemmän kuin edes jaksaisi ja lopulta mamman piuhat yhdistyvät - äiti tajuaa voivansa olla pois kotoa. YÖTÄ.

Kaikki itsestäänselvyydet tuntuvat uusilta, jopa jännittäviltä. Meikkaaminenkin on vienyt yhtä paljon aikaa viimeksi yläasteella. Tiedättehän, se ikivanha laitos ennen yläkoulua. Äiti on onnessaan ja kaikkein parhaalta tuntuu kun isä oikein kannustaa menemään.

Se on kuitenkin harhaa. Oikeasti äidin tuomitsevat kaikki. Muut äidit, sinkut, ventovieraat...

Äiti kuulee kommentteja kuten: "Ethän sä taas voi mennä", "Miten se Esko (nimi on muutettu) nyt oikein pärjää sen vauvan kanssa", "Ai baariin vai? Taitaa olla kotona ongelmia" ja suosikkini: "Kohta se Esko sut jättää kun ramppaat koko ajan jossain".

Sen sijaan isien on sallittua, suorastaan pakollista käydä joka riennoissa jatkuvasti. Ensin on varpajaiset (siis anteeksi, mutta miksei äideillä ole myös?), sitten raskaiden öiden ja varsinkin töiden aiheuttamat nollauskännit kavereiden kanssa.

Kukaan ei ihmettele kaljaan tarttuvaa isää, vaan taputellaan olalle et kyllä sä oot sen ansainnut, ei lapsen kasvatus mitään helppoa ole.

Mutta äidin, anteeksi, tarkoitan oikean äidin, pitäisi jättää moiset hömpötykset kuten oma aika, oma elämä ja omat ystävät.

Sillä kun lapsi syntyy, sen on syytä olla sellainen onni ja autuus, että oikea äiti ei voi (saa) edes haaveilla muusta kuin kaikista elämän tunneista yhdessä lapsen kanssa.

Oikeat äidit eivät huomaa juurikasvua, rehottavia karvoja, lohkeilevia kynsiä taikka mahaan jäänyttä makkaraa. Eivät, sillä heistä on tullut oikeita äitejä, joilla on nyt oikeat arvot elämässä. Kaikki muut äidit, jotka viipottavat menemään festivaaleilla tai muissa syntisissä tapahtumissa, ovat vaarallisia, itsekkäitä ja piittaamattomia.

Minkälaisia niiden lapsistakin oikein tulee?

annika.rytkonen@

gmail.com

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Muunneltua totuutta laseilla ja ilman

Haittamaahanmuuttajat söivät eläkeparannukset

Lapseni löysi Youtubesta mainiot esikuvat

Työehtojen shoppailu on vasta alussa

Kolumni: Itsenäisyyspäivä epäperinteisin menoin

Kolumni: Timanttisen loistava Viikingit-sarja loppuu ja alkaa uudelleen

Kolumni: Keski-Suomesta digitaalisuuden edelläkävijä

Kolumni: Aina se sama taustakuva

Kolumni: Raiskausta pidetään usein uhrin syynä

Kolumni: Kirjastovirkailija pelastaa eräpäivän

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.