Velkatie kuljettu loppuun

Tuskinpa koskaan on Suomessa seurattu niin tiiviisti Kreikan tai Italian parlamentin äänestyksiä ja hallituskuvioita kuin viimeisen parin viikon aikana. Niillä päätöksillä, jotka nämä talouden kriisimaat tekevät tai jättävät tekemättä, on merkittäviä vaikutuksia paitsi Euroopan, koko maailman talouteen.

Elintason ja hyvinvoinnin rakentaminen alati kasvavan lainan varaan oli politiikkaa, joka on tullut tiensä päähän. Kansainvälisen finanssikriisin aikana ensimmäisenä vaikeuksiin joutuivat euron ulkopuoliset maat. Nyt vaikeuksissa ovat myös taloutensa huonosti hoitaneet euromaat.

Monessa Euroopan maassa on velkaannuttu massiivisesti lisäämällä tulonsiirtoja ja etuuksia lainarahalla, eikä ole pidetty samalla talouden pohjasta huolta. Oli olemassa illuusio, ettei euroalueen maa voisi ajautua maksukyvyttömäksi.

Pankit, vakuutusyhtiöt ja muut rahoituslaitokset ovat antaneet velkarahaa erittäin matalilla koroilla, kun valtiot ovat sitä pyytäneet. Euromaille lainaamista on pidetty riskittömänä matalan tuoton toimintana.

Kun euroalueen velkakirjat ovat toimineet loputtomasti keskuspankkirahoituksen vakuuksina, on tämän yhdistelmän tuoma helppo raha houkuttanut päättäjiä enemmän kuin aitoa kilpailukykyä ja kasvua luovat vaikeat päätökset. Nyt rahamarkkinoilla mitta tuli täyteen.

VIENNISTÄ riippuvaisen Suomen intresseissä on saada luottamus Euroopan talouteen palautettua rivakasti ja mahdollisimman jämäköin toimin. Kaupankäynti ja yritystoiminta edellyttää toimivia rahoitusmarkkinoita. Siitä ovat meidän työpaikkamme ja taloutemme kiinni. Ellei valtioille pian uskalleta lainata rahaa, niin kenelle sitten?

Niin IMF:n, EU:n kuin euroalueenkin yhteiset toimet ovat tarpeen talouden kriisinhallinnassa. Mutta koska kyse on ennen kaikkea luottamuspulasta, tuon luottamuksen voi omilla päätöksillään palauttaa vain kukin ylivelkaantunut maa itse.

Tästä Euroopassa on viime kuukausilta erilaisia esimerkkejä.

Irlanti on tehnyt enemmänkin kun on vaadittu. Se on rakentanut luottamusta toimillaan ja avoimuudellaan. Kreikka sen sijaan on toinen ääripää. Ohjelmasta riippumatta koko ajan on tehty liian vähän ja liian myöhään.

Euroalueen ulkopuolelta hyvän esimerkin nopeasta luottamuksen palauttamisesta omilla toimillaan ovat antaneet Baltian maat, ja Iso-Britannia, jonka alijäämä ja lainamäärä ovat Euroopan suurimpien joukossa. Nopea reagointi ja luottamus poliittisen järjestelmään ovat taanneet myös luottamuksen markkinoilla. Myös Ranskan tällä viikolla tekemä päätös pienentää valtiontalouden vajettaan 100 miljardilla eurolla viidessä vuodessa on hyvä.

Kuitenkin on niitä, joilla on tekemistä luottamuksen saavuttamiseksi. Näistä erityishuomio on kiinnittynyt nyt Italiaan ja Espanjaan.

EU:n tasolla tehtävät talouskriisiin liittyvät toimet voi jakaa kolmeen osaan. Näitä ovat akuutin kriisin taltuttaminen, tulevan talouskurin tiukentaminen sekä talouskasvun edistäminen.

Akuuttia kriisiä on hoidettava nopeasti. Meneillään oleviin toimiin kuuluvat Kreikan tilanteen ratkaisu, pankkisektorin suojaaminen sekä muiden kriisimaiden suojaaminen Kreikan tilanteen vaikutuksilta.

Oikeita asioita tehneiden maiden ei saa antaa kaatua yleisen epävarmuuden vuoksi. Ei ole myöskään oikein jos syytön pankki tai sen rahoittama yritys kärsii tilanteesta.

Vakauden palauttaminen euroalueelle tulee olemaan pitkäaikainen hanke. EU-tasoista talouspolitiikan koordinaatiota täytyy uudistaa ja talousseurantaa tiivistää siten, että lipsumisiin voidaan puuttua mahdollisimman varhain. Koordinaation tiivistäminen ja vakausmekanismien olemassaolo eivät poista jäsenvaltioiden omaa vastuuta taloudestaan.

VAIKKA Suomi on taloudellisesti suhteellisen vahvassa asemassa, kolmen A:n luottoluokituksen maa - niin se ei ole saavutettu etu. Ensi vuoden valtion budjettiin on jouduttu tekemään jo miljardin leikkaukset ja miljardin veronkorotukset, ja silti otamme seitsemän miljardia velkaa. Lisätoimia on meilläkin edessä, sillä julkinen taloutemme ei pysy vahvana itsestään.

Tosiasiassa se heikkenee koko ajan, ja seuraavan vuosikymmenen ikääntymisen haaste vain vauhdittaa kehitystä.

Tulevaisuuden kannalta Suomessa avainkysymyksiä ovat, kuinka pystymme uudistamaan Suomessa omaa julkishallintoamme, parantamaan ihmisten hyvinvointia ja työuria, sekä luomaan sellaisia palveluita ja tuotteita, jotka käyvät jatkossakin maailmalla kaupaksi.

Näistä meidän hyvinvointimme on kiinni. Sen me voimme tehdä vain itse.

Kirjoittaja on kokoomuksen kansanedustaja Keski-Suomesta sekä hallinto- ja kuntaministeri.