Venaa rauhassa

Ensin oli liikaa lunta, sitten rataosuuden täyttivät myrskyn kaatamat puut. Kerran veturissa oli räjähdysvaara, tätä seurasi yllätyksellisesti lehtikeli. Nyt vetovaunussa syttyi tulipalo - what next?

Väitän voivani antaa itselleni vähintään hyvän arvosanan joukkoliikenteen suurkuluttajana, sillä opiskelen, työskentelen, asun ja vierailen vähän ympäri maata.

Ottamatta kantaa siihen, onko juna- ja bussiliikenteen käyttäminen kallista tai halpaa, luulen valtaosan väestöstä kokevan sen melko näppäräksi, sillä matkan mittaan voi nukkua, lukea, työskennellä ja touhuta. Matkustukseen tuhraantuva aika ei siis pääse kiristämään mieltä lainkaan niin paljon, kun koko ajaksi voi kehitellä tekemistä.

Vaan kuinkas käykään: Aikataulut heittelevät, päiväsuunnitelmat pettävät ja tunnelma latistuu, kun junat takkuavat.

SYYSLOMAN alun kunniaksi Vaasa-Jyväskylä-välillä oli maanantaina liikkeellä tavallista enemmän kyydittäviä. Seinäjoelta kyytiin hypätessäni mieltäni kaiversi kymmenen minuutin myöhässäolo, sillä viivästyisin tapaamisestani ja joutuisin pahoittelemaan: "Tämän välin junat tuntuvat olevan kerrasta toiseen myöhässä".

Kymmenminuuttinen venähtikin huomaamatta rutkasti, kun Pihlajaveden hujakoilla ilmoitettiin, että veturissa oli juuri saatu sammutetuksi tulipalo ja aikataulusta jäätäisiin runsaasti. Matkustajajoukko odotteli rauhassa junaa, jonka oli määrä tulla avittamaan välille jääneet seuraavalle asemalle. Tunnin kuluttua pysähdyksestä matka jatkui, vaikkakin takaisin tulosuuntaan!

Kun juna saatiin hinatuksi Ähtäriin, jatkui matka Jyväskylän suuntaan bussilla, Tampereelle taksilla. Joukkotiedotusvälineen nettisivulla kerrottiin junan olevan myöhässä jopa tunnin, mutta päästessäni määränpäähäni, välietapille Keuruulle, olin myöhässä aikataulusta reilut kaksi kertaa tämän verran.

MUUTAMAN tunnin Keurusseutu-vierailuni jälkeen käänsin nokan kohti Jyväskylää ja nousin bussiin. Oli kiire harjoituksiin, mutta linja-autolla pääsisi perille juuri ajoissa. Vaan kuinka ollakaan, kulkupeliin täytyi tehdä Keuruulla huoltotoimenpiteitä, joiden vuoksi matka viivästyi.

Itkeäkö vai nauraa? Pitäisikö minun jo uskoa, että suuremmat voimat yrittävät osoittaa, ettei länsirannikon ja Keski-Suomen välin kuluttaminen ole minulle hyväksi - "lopettaisit jo!"

Onhan ongelmia ollut aina, mutta ei kai nyt näissä määrin? Entä jos olisin itse ollut yksi töihin, tenttiin tai lentokoneeseen kiiruhtajista? Voiko julkiseen liikenteeseen enää luottaa - aikana, jolloin omalla autolla kulkemistakin pitäisi rajoittaa.

Kun harmittelin yli kolmen ja puolen tunnin myöhästymistä, kehotti paljon matkustava ystäväni varaamaan joukkoliikennetouhuun aina ylimääräistä aikaa; mutta voivatko liikennöitsijät vaatia tätä?

- Katsopas: VR - Venaa Rauhassa, tyttö lohdutti.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen avustaja.