Venkoilu oli turhaa

Turha sitä oli venkoilla alun alkaenkaan.

Sosiaalidemokraattien tuoreen puheenjohtajan Antti Rinteen tulikin ottaa hoitaakseen valtiovarainministerin salkku. Tämä tuntui olevan selvää jotakuinkin kaikille muille kuin hänelle itselleen.

Valtiovarainministerin salkku tuli uudelleen jakoon, kun puheenjohtajakisan hävinnyt Jutta Urpilainen ilmoitti jättävänsä ministerin tehtävät.

Rinnettä selvästi houkutti sälyttää ykkösministerin tehtävä jollekin muulle – kenties kokeneemmalle demarille. Näin voi päätellä siitä, että hän ei heti puheenjohtajakisan ratkettua ilmoittanut yksiselitteisesti tarttuvansa valtiovarainministerin salkkuun.

Sen sijaan hän ilmoitti porukan päättävän asiasta. Mutta kai johtajaakin johonkin tarvitaan?

Rinteen paine vaativan ministeripestin vastaanottamiseen epäilemättä kasvoi varsinkin omien joukossa. Painetta lisäsi demareiden surkea menestys eurovaaleissa.

Urpilaista puheenjohtajakisassa kannattaneet todennäköisesti tekivät Rinteelle selväksi, että jos on tehtävään pyrkinyt ja siihen päässyt, on vastuu otettava ja kannettava.

Ja näinhän se tietysti on.

Eilisessä tiedotustilaisuudessa Rinne antoi ymmärtää, että päätöstä viivytti pohdinta siitä, pystyykö yksi henkilö hoitamaan kunnialla sekä puolueen puheenjohtajan että valtiovarainministerin tehtäviä.

Urpilainen ei tehtävien yhdistämisessä onnistunut kovin hyvin – hän oli parempi valtiovarainministeri kuin puolueensa puheenjohtaja. Siksi Rinnettä saattoi houkuttaa ottaa jokin kevyempi ministerin salkku, jotta aikaa jäisi kentän kuuntelemiseen. Juuri kentän unohtamisestahan Urpilaista moitittiin.

Rinne on nimittänyt itseään äijäfeministiksi. Nimityksen jälkiosan hän olisi kyllä voinut huoletta unohtaa, jos hän ei olisi ottanut valtiovarainministerin salkkua.

Nimittäin, jos feministi pyrkii johonkin vaativaan tehtävään, on hän jo siinä vaiheessa tehnyt itselleen selväksi, että hän on valmis kantamaan tehtävään kuuluvat vastuut. Tosi feministi arvioi siis jo hakiessaan olevansa sopiva ja pätevä – muuten hän ei edes pyri pestiin.

Toivottavasti Rinteen siirtyminen valtiovarainministeriksi viimeistään nyt hälventää puheenjohtajakisassa syntyneen kahtiajaon.

Uusi puheenjohtaja on kovien odotusten edessä. Demareiden kannatus mataa ennätysmäisen alhaalla.

Rinteen seuraava iso koetus on minihallitusneuvotteluissa, jotka hallitus joutuu käymään pääministerin vaihtumisen vuoksi.

Minihallitusneuvotteluissa Rinteen olisi saavutettava edes symbolinen voitto, koska hän on vaatinut avaamaan kehysriihessä tehtyjä päätöksiä. Sellaisia ovat valtion omaisuuden myyminen ja lapsilisien leikkaaminen.

Mutta hallituskumppanit ovat varmasti haluttomia pyörtämään kehysriihen päätöksiä. Kumppaneilla tuskin on halua antaa Rinteelle tilaisuutta kerätä irtopisteitä vaikkapa lapsilisäleikkausten perumisella. Onhan eduskuntavaaleihin enää vain vajaa vuosi aikaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.