Veri takaisin pakkiin

Olen kehittänyt itselleni vanhentuessani gore-allergian. Toisin sanoen en enää oikein kestä sitä, että elokuvissa roiskutellaan verta ja suolenpätkiä. Tämä on outo reaktio mieheltä, joka nuoruudessaan katsoi innolla suunnilleen kaikki maailman pahimmat ”video nastyt”.

Tähän tosin vaikutti myös taannoinen videolaki, joka kielsi K18-elokuvien kotiformaateissa julkaisemisen. Kielletty hedelmä houkuttelee aina.

Mel Gibsonin ohjaaman tuoreen sotaelokuvan Hacksaw Ridge – aseeton sotilas jouduin jättämään kesken, kun taistelujaksot alkoivat. Taisi olla kolmas kerta elämässäni, kun jouduin poistumaan elokuvateatterista kesken elokuvan. Vika ei siis ollut elokuvassa, joka on sangen vaikuttava, vaan minussa.

Kun nykyään työkeikalle olisi tarjolla verinen kauhuelokuva, todella toivon, että joku kollegoistani hoitaisi sen. Otan itselleni mieluummin vaikkapa lastenleffan tai tusinatason teokseksi jo etukäteen tietämäni romanttisen komedian.

Gore-allergiani ei ole elokuvapoliittinen kannanotto tai pasifismia, vaikka pasifisti olenkin. Mutta kun vatsa ei tietynlaista kuvastoa enää kestä, niin sitten se ei kestä.

Hollywoodin perusmättö ei haittaa mitenkään. Mutta kun ihmisten sisuskalut kaivetaan näkyville, silmät alkavat etsiä oksennuspussia. Jo pelkästään asian ajatteleminen inhottaa, joten lopetan tämän jutun tähän.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.