Verrattomat vitamiinit

Suomalaiset ovat saaneet uudet suositukset D-vitamiinin käytöstä. Vitamiinit ovat jo niin luonteva osa ihmisten arkista elämää ja puheenpartta, ettei asia kansaa paljoa hetkauttanut.

Toisin oli vielä vajaat sata vuotta sitten, viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä. Vitamiinit olivat maailmansensaatio.

TUOLLOIN tunnetuin vitamiinipuutostila oli ihonalaisia verenvuotoja, hampaiden höltymistä ja yleistä heikentymistä aiheuttanut keripukki, joka vuosisatoja piinasi varsinkin karujen vesien merimiehiä. Syytä jo Hippokrateen 400 vuotta ennen ajanlaskumme alkua kuvaamaan tautiin ei tiedetty.

Merimiehet alkoivat hoitaa keripukkia kotikonstein tuoreilla hedelmillä ja vihanneksilla jo 1500-luvulla. Skotlantilainen laivalääkäri James Lind paransi vuonna 1747 kliinisiin tutkimuksiin perustuen ja hyvällä menestyksellä merimiesten keripukkia sitrushedelmillä. Vuonna 1795 Britannian laivasto otti keripukin ehkäisyssä käyttöön säännölliset sitruunamehuannokset, ja Arktiksen vesiä vuosikymmenet tutkinut kapteeni William Parry (1790-1855) syötti lisäksi pakolla miehilleen sinappia ja krassia, joita hän kasvatti huoneessaan lähellä kamiinan savutorvea.

Euroopassa perunan yleistyminen ruokakasvina oli vähentänyt keripukkia merkittävästi, ja vitsaus ymmärrettiin ravitsemukselliseksi. Kun sitten Albert von Szent-Györgyi lopulta eristi kaalista voimakkaan pelkistimen, sen nimeksi tuli askorbiinihappo eli "ei-keripukkihappo".

Nyt tiedetään, että useimmista eläinlajeista poiketen ihminen on evoluutiossaan kadottanut C-vitamiinin tuottamiseen tarvittavan geenin. Meissä ei ole entsyymiä C-vitamiinin muodostamiseen, joten C-vitamiini on saatava ravinnosta.

Vitamiinit saivat nimensä, kun puolalaissyntyinen Casimir Funk vuonna 1911 eristi hollantilaisen Christian Eijkmanin vuosina 1895-1896 Jaavalla tekemien tiamiini-tutkimusten keskeisen löydöksen ja nimesi sen vitamiiniksi, "elämän amiiniksi". Vaikka suuri osa vitamiineista ei sisällä amiiniryhmää, nimi jäi elämään.

IHMISEN tarvitsemista 13 vitamiinista 12 löydettiin nopeaan tahtiin vuosina 1912-1937. Taustalla oli ensimmäinen maailmansota, joka oli johtanut nälänhätiin ja aliravitsemukseen taloussaartojen ja kaikenlaisten korvikeaineiden käytön vuoksi.

Kun moniin vakaviin vitsauksiin kuten beri-beri-tautiin tai riisitautiin löydettiin nopeat ja helpot hoitokeinot, synnyttivät lääketieteen läpimurrot 1920-luvulla suoranaisen vitamiinihysterian, joka oli yhtenä keskeisenä polttoaineena "iloisen 1920-luvun" idealistisessa ilmapiirissä.

Yksi gramma D-vitamiinia riittäisi miljoonalle lapselle päiväksi! Tiede, tekniikka ja ravintoainefysiologia ratkaisisivat kaikki ongelmat, lisäksi ihmiskunta oli saanut ensimmäisen maailmasodan mielettömyydestä sellaisen opetuksen, että uutta suursotaa enää koskaan tulisi ja vasta perustettu Kansainliitto hoitaisi kaikki pienemmätkin riitakysymykset.

TOISIN kävi. Natsi-Saksan keskitysleireille palasi keripukkikin.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.