Vetyperoksidia ja vaaran tunnetta

Taannoin tein pienen suunnanmuutoksen elämässäni. Värjäsin hiukseni vaaleaksi. Vetyperoksidin riemuvoitto. Kun kaikki sävyt ruskean ja mustan välillä on testattu, pitää testata jotain uutta.

Eikä älykkyysosamääränikään ole laskenut, ei ainakaan siitä syystä.

Onko blondeilla sitten hauskempaa?

Ei minulla ainakaan. Itseasiassa eteeni on noussut ihan uudenlainen ongelma. Kadulla talsiminen ei sujukaan yhtä huolettomasti kuin ennen. Kaksilahkeiset alkoivat värimuunnoksen jälkeen lähestyä minua vähemmän mairittelevasti.

Kaupungilla huudellaan joukolla: pysähdy blondi, pysähdy. Kyllä, olen heille pelkkä hiusten väri! Kauppakeskuksen portaikko kuuluu sanovan minulle ja ystävälleni "muisk, muisk" kävellessämme miesten ohi.

Muutama viikko sitten koulumatkaani toi jännitystä jälleen kerran mies, nyt polkupyörän selässä. Tien toiselta puolelta hän kajautti kovaan ääneen,"I will fuck you". Suuri hämmennys valtasi mieleni, nyt kuulen kyllä väärin.

Tarkastelin ympäristöäni etsien jotakuta muuta, kenelle tämä kaunistelematon uhkaus oli esitetty. Ei ketään. Minulle se huutaa. En reagoinut mieheen, silti hän jatkoi huuteluaan.

Siinä tuli kummasti kiire koulun penkille.

Taannoin lauantain alkuiltainen bussimatkani alkoi ikävästi, kun tyhjään bussiin asteli kaksi suurikokoista herraa. Toinen istui viereeni, nojaten kasvonsa suuntaani. Toinen taas valitsi istumapaikakseen vastapäisen penkin.

En ole kovin urhea, enkä tällaisessakaan tilanteessa tapaa jäädä odottelemaan tapahtumien kulkua. Pomppasin pois pikaisesti, ja menin tutisemaan läheisellä penkillä istuvan tytön viereen.

Koko matkan kiroilin hiljaa mielessäni peläten, että miekkoset lähtevät perään. Olin valmis kuluttamaan bussin penkkiä maailman tappiin asti päästäkseni miehistä eroon. Onnekseni pääsin turvallisesti kotiin.

Myönnetään. Minusta on tullut säikky, enkä mielelläni liiku illan hämärtyessä yksin missään. Ympäristöäni tarkkailen kuin takaa-ajettu jänis. Miksikö? Siksi, että jotkut eivät voi pitää ajatuksiaan omana tietonaan.

Ihmisen pitäisi saada liikkua rauhassa, pelkäämättä joutuvansa epämiellyttävien eleiden tai huutelun kohteeksi. Toteamuksensa toisesta voi tehdä hiljaa mielessään, sillä kaikki oletetut kohteliaisuudet, eivät aina miellytä.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.