Vielä on nuijalle töitä

Hyvää naistenpäivää vaan ja kili, kili!

Vaikka jo tasavallan tärkein nuija on ollut Madame Riitta Uosukaisen käsissä, vielä on nuijalle töitä. Kansainvälinen naistenpäivä on hieno asia, mutta ei tässäkään asiassa yksi päivä pääskyä tee, vai miten se nyt oli.

Rohkeat sisaret New Yorkin tekstiilitehtaassa vuonna 1857 ampuivat lakollaan tämänkin päivän lähtölaukauksen. Suomeen kansainvälinen naistenpäivä tuli YK:n kautta. Tarkoitus on tärkeä ja hyvä, mutta yhden päivän ihmeeseen minä en usko.

Naistenpäivän vietto olisi ruusuja, toivotuksia ja tekstiviestejä enemmän kunnon teemalla. Vaikka niin, että tänä vuonna naistenpäivänä päätettäisiin, että jokainen nainen auttaa yhtä työttömäksi jäänyttä/ työssä uupunutta/ sairastunutta/ yksinäistä/ hakattua naista, ensi vuonna laitetaan rahaa naisten pankkiin kehitysmaiden naisten tukemiseksi ja sitä seuraavana heitetään sisarkateus pataan.

Teot eivät koskisi vain yhtä päivää vaan koko vuotta. Näin päästään naistenpäivästä naisenvuoteen ja naisenelämään. Nyt markkinapellet ovat miehittäneet naistenpäivänkin, niin kuin ihmisyydessä ja sen kunnioittamisessa olisi jostakin ostamisesta kysymys.

NIIN KAUAN kuin sosiologi Henry Laasanen tieteen nimissä puhuu sitä sun tätä seksin ja hellyyden suhteesta, tarvitaan naisia johdattamaan miestä perimmäisten kysymysten äärelle. Viimeksi Laasanen on väittänyt ( Helsingin Sanomat 24.2.), että saadakseen osakseen rakkautta ja hellyyttä, miehen on ensin päästävä seksiä sisältävään suhteeseen.

Että ei ole olemassa sellaista vaihtoehtoa, että mies saisi vain rakkautta ja hellyyttä ilman seksiä.

Johan lähtee soittimesta! Ja kaiken kukkuraksi Laasanen tulee näin tuominneeksi yksinäiset miehet ja vanhukset jäämään vaille rakkautta ja hellyyttä. Pitäisiköhän Jyväskylän yliopiston järjestää jokaiselle opiskelijalle ja jatko-opiskelijalle pakollinen ihmisyyden peruskurssi, vai ovatko Laasasen tutkimukset, kirjat ja kirjoitukset tarkoituksellista provokaatiota ja anarkiaa.

Vai onko miehellä syli-ikävä?

NÄINÄKIN aikoina, niin uskon, lähinnä taivasta on hellyys, jossa hylätyt kohtaavat ja tuokion lämmittävät toisiaan. Ehkä juuri tämän taantuman käsky naiselle on: mene ja osoita miehelle hellyyttä. Opeta häntä osoittamaan sitä pojalleen. Ellei miehellä ole kokemusta hellyydestä, hän on vajaa ja puutteellinen, vaikka olisi kuinka tärkeä ja rikas. Ja hellyyttä osoittaessaan aina saa korvaamatonta myös itselleen.

Sillä vaikka nimet, päivät ja vuodet unohtuisivat, iho muistaa.

Parhaimmillaan naisessa on hellyyttä ja voimaa. Ja terveestä itsetunnosta loistavin esimerkki on se eteläpohjalainen nainen, joka tuli navetasta täysissä tamineissa, katsoi itseään peilistä ja totesi: "Vaikka kuinka koittaa tavallista olla, pakkaa vaan olla erustava."

Siinä meille uskoa tähän hätään.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen erikoistoimittaja ja kirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.