Vielä tänään saa olla tuhma

Tänään on oikeastaan vuoden paras päivä. Juuri nyt pitää ottaa kaikki irti siitä, että ei tarvitse ryhdistäytyä ennen huomista.

Vielä tänään voi syödä ja juoda liikaa, maata sohvalla, käydä tupakalla, kaivaa nenää, lähettää tekstiviestejä pikkupöhnässä exille - minkä nyt kukakin paheelliseksi tuntee.

Kun raketit lentävät taivaalle, monen suomalaisenkin elämä muuttuu kuin taikaiskusta paremmaksi ja terveellisemmäksi. Kuntosalit täyttyvät huomenna hikisistä urheilun aloittavista, parvekkeet porkkanan purijoista ja baarit tyhjenevät tipatonta tammikuuta pitävien vuoksi.

Tämä kaikki on tietysti kovin hellyttävää, koska harvan voimat riittävät pitämään kuria yllä kovin kauan. Miksi ylipäänsä elämän ryhtiliike pitää suorittaa juuri nyt? Voisi olla paljon helpompaa ryhtyä kunnolliseksi ihmiseksi vaikkapa kesäkuun ensimmäinen päivä. Olisi valoisampaa, lämpimämpää ja muutenkin kunnollinen vuodenaika yrittää parannusta.

Kaikista helpointa olisi kuitenkin katsoa itseään peiliin ja olla tyytyväinen itseensä.

Olla puristelematta vararengasta. Luvata uuden vuoden kunniaksi ottaa hieman rennommin ja pitää itsestään parempaa huolta. Syödä joka päivä hieman hitaammin. Siirtää aamuisin herätystä tuonnemmas vaikka sitten pörhöttävän takatukan kustannuksella. Avata ovi eikä kiilata itse muka kiireisenä ensin. Soittaa mummolle useammin. Ottaa muita ihmisiä huomioon hieman enemmän eikä vain äyskiä lähimmäisille. Pistää pari euroa hyväntekeväisyyteen. Sulkea kännykkä ja tietokone hieman aikaisemmin.

Jos tekisikin vain ihan pieniä asioita suuren elämäntaparemontin sijaan. Silloin pettymys ei ole niin suuri, jos ja kun jokin asia jääkin tekemättä.

Koska tunnen itseni, en ole vaivautunut lupaamaan mitään näihin aikoihin enää vuosiin. Sen sijaan voin olla lupaamatta monenlaisia asioita.

En lupaa, että käyn lenkillä kovin usein. Se ei ole kovin vaikeaa, sillä meillä tulee pimeä melko aikaisin, kesää lukuunottamatta - ei ole katuvaloja.

En lupaa, että en shoppaile aivan kohtuuttomasti. Joku pelaa golfia, minä pidän vaatteiden hipelöinnistä.

En lupaa, että en imuroi liikaa. Imurointi on vain niin mukavaa, minkäs minä sille mahdan.

En lupaa, että aloittaisin uuden harrastuksen. Miksi pitäisi?

En lupaa, että pesisin ikkunat useammin. Se on ärsyttävää hommaa.

En lupaa, että opettelisin sienestämään tai marjastamaan. Se on kuulemma kivaa, mutta täällä perämetsässä on hirvikärpäsiä. Örg.

En lupaa, että opettelisin leipomaan. Sekin on kuulemma hyödyllinen taito, mutta saahan noita baakkelsseja kaupastakin.

Tämä lista voisi jostain syystä jatkua hyvin pitkään. Siksipä onkin paikallaan jo lopetella ja toivottaa oikein hyvää vuodenvaihdetta sekä hieman rennompaa vuotta 2009.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.