Vierailijakolumni: Huomio vientiteollisuuden kilpailukykyyn

Tätä kirjoittaessani olen juuri saanut tiedon siitä, että työllisiä oli 96 000 vähemmän kuin edellisenä vuonna samaan aikaan. Se on valtava luku ja sitä voi tulkita monin eri tavoin.

Opiskelijoiden valmistumisella ja kesätyöpaikkojen puutteella on luvussa oma osuutensa, mutta kokonaisuutta se ei valitettavasti selitä.

Kesäkuun alussa saimme surullisia uutisia UPM:n suunnitelmista sulkea Säynätsalon vaneritehdas. Tehtaalla työskentelee 167 henkilöä. Toivottavasti he eivät joudu tuon aiemman luvun jatkoksi.

Me tarvitsemme työtä ja aitoja, nopeita toimia muun muassa vientiteollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi. Viennistä ne eurot uuden, tärkeän vanhustenhoidon henkilöstömitoituksenkin rahoittamiseen omalta osaltaan tulevat.

 

Euroopan unioni on aloittanut oman vihreän kehityksen ohjelman (Green deal) kasvustrategian valmistelun, jonka tavoitteena on ilmastoneutraali EU 2050. Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman keskeisenä tavoitteena on hiilineutraali Suomi 2035. Ne ovat hienoja tavoitteita, mutta toteutuneet investoinnit ovat ainoa keino, joilla näihin tavoitteisiin voidaan päästä.

Jätin maaliskuun alussa eduskunnassa toimenpidealoitteen teollisuuden pitkän aikavälin parlamentaarisen suunnitelman aikaansaamiseksi. Jätin aloitteen jo ennen koronakriisiä, mutta nyt se on vielä ajankohtaisempi.

Tarkoituksena siis olisi, että asettaisimme työryhmän, joka pohtisi poliittisia suuntia pitkällä aikavälillä niin, että päätöksemme olisivat pitkäjänteisiä, ennustettavia ja investointeihin kannustavia.

Olemme jäljessä kilpailijamaitamme, esimerkiksi Saksaa siinä, kuinka jo hallitusohjelmassa otetaan hienosti huomioon teollisuuden kilpailukyvyn asiat. On selvää, että kilpailua investoinneista ja työpaikoista käydään voimakkaasti myös EU:n sisällä. Siinä kilpailussa Suomella on parantamisen varaa.

Tarvitsemme konkreettisia suuntaviivoja siihen, mihin suuntaan mm. vero-, energia-, kehitys-, ja koulutuspolitiikkamme on pitkällä, yli hallituskautisella ajalla menossa.

On selvää, että yritysten investointipäätöksiin vaikuttaa myös se, millaisessa ilmapiirissä päätöksiä tehdään. Yhteistyö yritysten, työntekijöiden ja poliittisten päättäjien välillä on oltava saumatonta. On ymmärrettävä, että koko ketjun on toimittava samaan suuntaan toisia kunnioittaen.

Kilpailukykyä tutkivissa raporteissa Suomen kilpailuetuna on pidetty yhteiskunnan toimivuutta, vakaata toimintaympäristöä ja koulutuksen hyvää laatua. Kansainvälisten yritysten keskuudessa suomalainen työntekijä nähdään oma-aloitteisena, kekseliäänä, kokonaisuuksia ymmärtävänä ja siten tuottavuutta parantavana. Lähtökohdat kilpailukyvyn parantamiseen ovat siis hyvät.

 

Koronakriisi on ollut valtava isku taloudelle ja vientialojen pyörät on saatava pyörimään entistä kovempaa.

Valtio on tukenut ja tulee vielä tukemaan vientiteollisuutta sadoilla miljoonilla euroilla. Innovaatiotoimintaan on myös panostettu voimakkaasti.

Toivottavasti myös suuret yritykset ja osakkeiden omistajat kantavat oman kortensa kekoon tässä kriisitilanteessa. Osinkojen jako ei mielestäni kuulu samaan kuvaan irtisanomisten, lomautusten ja valtion tukien kanssa.

Vientiteollisuuden pitkän aikavälin kilpailukyky pitää varmistaa, mutta tulosta ei voi repiä pelkästään työntekijöiden selkänahasta.

 

Kirjoittaja on SDP:n

kansanedustaja Keski-Suomesta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.