Viestimillä on ratkaiseva asema ympäristöasioissa

Ympäristön pilaantumisesta, maiseman rumentumisesta ja luonnonvarojen ehtymisestä on puhuttu lähes kyllästymiseen saakka. Kun ympäristöasiat olivat vielä uutuuksia, olivat niistä kiinnostuneita sekä lähes kaikki sanomalehdet että radio ja televisio. Nyt ala on valumassa siihen joukkoon, jossa ovat maailman nälänhätä ja sodat.

Ihmisellä on asioita, joita hän pitää tärkeinä, mutta jotka hän ikävinä pyrkii uteliaisuuden mentyä ohitse unohtamaan mielestään tai ainakin sulkemaan niiltä silmänsä.

Tuskin yksikään poliittinen puolue tai elinkeinoelämän toimiala voi ilmoittaa ympäristön olevan vähäteltävä ongelma. Kaikki pitävät sitä yhteiskunnan kehitykselle tärkeänä – mutta sitten se tärkeä mutta: ”Mutta kyllä asia niin on, mutta kun talous, työllisyys ja muut seikat ovat vieläkin olennaisempia”.

Tämä hyveiden mielikuva on perua ajalta, jolloin aineellisessa elintasossa myös Suomessa oli puutteita. Maaperä, johon asenteet ja arvostukset upotettiin, oli otollinen. Selvityksen mukaan suomalainen on omaksunut suurimman osan ympäristötietoisuudestaan sanomalehdistön välityksellä.

Tämä vanhakantaisuus on lähtöisin ajalta, jolloin kuviteltiin, että rahatalouden hyvinvointia voitiin ammentaa loppumattomista ja ilmaisista luonnonvaroista. Suurimmat katteet rahalle voitiin saada eräistä luonnonvaroista joko suoraan tai välillisesti jalostuksen kautta. Tämä on perustunut virheellisesti asetettuun ekologiseen hintaan, joka rahataloudellisesti jää alimitoitetuksi.

Yhteiskuntamme uudistuu rauhanomaisesti ja demokraattisesti. Tämä vaatii lisää tietoa siitä, mihin ympäristöä käytetään ja kuka siitä saa hyödyn. Paikallisella tasolla onkin tiedon lisäännyttä poliittisissa vaaleissa muodostunut kansanliikkeitä, joiden tavoitteet kiertyvät usein jonkin luonnonvaran tai -alueen ympärille. Tietämättömyys tuskin olisi saanut ajoissa aikaan näitä yhden asian kansanliikkeitä, vaan ne perustuvat asenteiden ja arvomaailmojen muuttumiseen.

Ihminen on luonteeltaan konservatiivi eli vanhan säästäjä. On varmempaa tukea hyväksi koettua toimintaa kuin heittäytyä ehkä vielä vajavaisin tiedoin kannattamaan uutta.

Ympäristönsuojelu on tällainen uusi. On valitettavaa, että tieteelliseen tulokseen pohjautuva laskelma ympäristön tulevaisuudesta voidaan näin asettaa pelinappulaksi uhkapeliin.

On esitetty, että median tulisi kertoa ihmisille nykyistä myönteisempiä tapahtumia ympäristöstä ja jättää kielteiset uhkakuvat pois pelottamasta muutoinkin synkältä näyttävästä lähitulevaisuudesta.

Media ottaisi siis itselleen aseman valikoida, mistä kertoa. Näin voitaisiin demokraattisesti johdattaa päätöksentekoa umpikujaan, kun kuitenkin ympäristö kertoisi tapahtumista. Pää pensaaseen laittamisen aika on onneksi jo ohitse.

Medialla on suurin katalysoiva asema demokratiassa kansalaisten osallistuessa päätöksentekoon. Lainsäädännössä taattu muutoksenhaun oikeus rakentuu myös tietoisuuteen. Hyvin valmistellut valitukset menestyvät parhaiten oikeusasteissa.

Kun perushyödykkeet on saatu, ei haluta enää asioita pilaamaan tätä onnellisuutta. Nyt eletään vain kerran, vaikka sitten velaksi sekä rahataloudellisesti että ympäristön kustannuksella. Maksakoot perässätulijat meidänkin puolestamme.

Tämän ilon pilaamista ei soisi median tehtäväksi. Onhan mukavampi kertoa myönteisestä tulevaisuudesta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kadonnutta ammattikuntaa ”kaivaten”

Raakel, myönnä että rakastat

Mitä tapahtuu,kun jättiläisetovat kuolleet?

Autoileva lähimmäinen, aikamme mysteeri

Johtajakisa katkesi kesken Jämsässä

Kolumni: Kirittärien voiton salaisuudet, niitä on neljä

Kolumni: Pidä vain vielä se vatupassi, ystäväni

Kansainvälisen koulutuksen ihannointi tekee puolikieliseksi

Kolumni: Aitaviesti on saatava olympialajiksi

Kolumni: Kumma asuu pikkukaupungissa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.