Viha tuo katsojia

Joitakin viikkoja sitten ihmettelin, miksi ihmiset katsovat tv:stä vapaaehtoisesti ärsyttäviä ihmisiä. Data-analyysejä tv-yhtiöille tekevä Canvs on selvittänyt asian.

Yritys selvitti lähes 6000:n tv-sarjan jakson saamat kommentit Twitterissä ja vertasi niitä katsojalukuihin. Mukana oli niin käsikirjoitettua fiktiota kuin tositelkkariakin. Kommentit jaoteltiin 56 tunnekategoriaan tyyliin ”rakastan”, ”ärsyttävää”, ”tylsää” ja ”kaunista”.

Eniten katsomista motivoivaksi tunteeksi nousi vihaaminen. Kun vihaamisprosentti nousi yhdellä, seuraavan jakson katsojaluvut nousivat 0,7 prosenttia – tyylilajista riippumatta. Vertailun vuoksi: rakastavien kommenttien lisääntyminen prosentilla nosti katsojamääriä 0,3 prosentilla.

Draaman suhteen tulos ei ole yllätys. Jokainen tietää, että hyvä sankari vaatii vastavoimakseen kiehtovan pahiksen. Vihaa pidetään negatiivisena tunteena, ja sitä se tosielämässä onkin, mutta ihmisillä on silti tarve vihata. Tv-hahmon vihaaminen on kuin huvipuiston vuoristorata: turvallinen tapa tuntea tosielämässä ikäviä tunteita.

Veikkaan, että muodikas tarve loukkaantua kaikesta mahdollisesta kohtuuttomasti on pohjimmaltaan sama ilmiö. Meistä on ihana vihata ihmisiä, jotka mielestämme vaikkapa syövät tai hoitavat lastaan väärin. Some tarjoaa vihan ilmentämiselle ihanteellisen alustan, sillä kasvokkain se olisi sopimatonta.

Tämä selittää myös Kardashanien suosien. Pinnallisia tyhmiä muovisia tyhjäntoimittajia on ihana vihata.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.