Vihko auki!

Juna vie Helsinkiin ja kyydissä istuu nuori mies matkalla kohti pelottavan tiukkaa työsyksyä. Takana on monen viikon keikaton kausi ja tuloksena tokallinen muistiinpanoja siitä, mille kaikelle taiteilijan viiksi on värähdellyt.

Taisi olla kevään puolella, kun Vesa Keskinen harjoitti ilmaista mainoskampanjaansa lehdistössä ja korahti homoudesta pari kuolematonta riviä.

Hän oli kuulemma tutustunut homoihin ja sen jälkeen laajentanut ajatteluaan, mutta korosti ettei hän kuitenkaan mikään homo ole. Vesaa umpiheterompaa saa kuulemma hakea.

Mikä nyt sitten on umpiheteroa heterompi? Onko se poikkeusyksilö, jolla ei ole lainkaan persereikää eikä jumalan hyväksyntää? Vai onko se kaksineuvoinen otus, jolla on sekä sedän että tädin välineet ja joka yhtyy vain itseensä?

Metallican konsertissa tajusin, miksi ihmiset tykkäävät rytmimusiikista. Kyse on siitä, että rytmitajuttomat fanittavat rytmitajuisia rokkareita, jotka pysyvät monta minuuttia rytmissä.

Yleisöltä menee nimittäin vain kymmenen sekuntia kun se jo ryssii oman rytmitaputuksensa kiihdyttämällä tempoa aivan liian nopeaksi. Oli kyse sitten pituushyppääjän kannustustaputuksesta tai rokkikeikan we want more -taputuksesta, aina löytyy massan seasta tarpeeksi toukohousuja, joiden johdolla tempo karkaa käsistä.

Esiinnyin taas Saarijärven lukion pihassa Kirmot-tapahtumassa ja ajattelin omaa lukiolaisuuttani. Yo-kirjoituksissa voi käydä vessassa kesken kaiken, mutta ovi jätetään auki ja opettajan pitää nähdä ettei mitään väärää tapahdu. Se on umpinöyryyttävää.

Jos nuoriin ei ole peruskoulun ja lukiovuosien aikana saatu iskostettua tarvittavaa suoraselkäisyyttä, niin eikö sitä ole sitten yo-kirjoituksissa myöhäistä vaatia, kun paska on jo housussa.

Jos Yhdysvalloissa presidentti on mokannut tai aikoo tehdä jotain umpituhmaa, kansan valvova silmä siirretään Bushista pois terroristeihin. Terrorin uhka -astetta nostetaan ja pelko pitää jupinat mahassa.

Minusta tuntuu, että joka kerta kun Vanhasen hallitus haluaa runnoa läpi jonkun tumpelon uudistuksen tai romuttaa vaalilupauksiaan, pääministerille ilmestyy uusi tyttöystävä tai seurusteluun tulee uusi käänne, josta seuraa tärkeää kirjoittelua josta seuraa keskustelua kirjoittelun tarpeellisuudesta josta seuraa jupinaa kirjoittelun tarpeellisuudesta keskustelemisesta.

Juna Helsinkiin pysähtyy Orivedelle ja nuoren miehen maha kurnii. Kesän muistiinpanoista pitää kehitellä juurta syksyn juttuihin radioon ja stand up -lavalle ensimmäiseen omaan sooloesitykseen. Vielä ei voi tietää onko näistä aiheista mihinkään.

Lomankaunis Keski-Suomi jää nyt taakse talviseisontaan ja taiteilija pesiytyy ruuhka-Suomeen opettelemaan uusia sanoja ja välttelemään naapureita.

Kirjoittaja on helsinkiläistynyt stand up -koomikko.