Vihreä valinta epäilyttää

Vihreät nousivat 1980-luvulla mullistamaan politiikkaa arvolähtöisellä ajattelulla. Luonto- ja ympäristöarvot ohittivat muita, aiemmin tärkeinä pidettyjä arvoja. Esimerkiksi kansalaistottelemattomuus ympäristön puolesta oli hyväksyttävää, vaikka aiemmin lainkuuliaisuus oli ollut ylitse muiden asioiden.

Myös moraalikysymykset nousivat vihreiden poliittisessa sanomassa. Puolue tulkitsi eettis-moraalisia kysymyksiä hieman toisin kuin siihenastinen valta-ajattelu. Vihreät olivat ja ovat edelleen vahvasti arvoliberaaleja mutta toisaalta jyrkästi talousliberalismia vastaan. Tämä arvo- ja talousnäkemyksen eri laitoihin sijoittuva ajattelu ei ollut vanhoille puolueille tyypillistä.

Vihreät ovat aina myös olleet ehdottomia omissa näkemyksissään. Musta ja valkoinen oli selkeää ja välisävyt jäivät monissa asioissa puuttumaan. Oikeastaan juuri tämä harmaa alue oli se asia, jota kirkasotsaisimmat vihreät kovasti halveksivat.

Vihreisiin onkin vuosien varrella tarttunut vahva moraalinen leima. Tämä on mielenkiintoinen asia siksi, että vihreät ovat samaan aikaan hyvin vapaamielisiä ja toisaalta tiukka-asenteisia.

Kehitysministeri Heidi Hautala on vihreiden ydinperheen pitkäaikainen kärkihahmo. Hän kuuluu helsinkiläiseen kantajengiin, joka loi vihreää liikettä 1980-luvulla. Myös Greenpeacen ensimmäinen näkyvä sessio Suomessa sivuaa Hautalaa. Kun Greenpeacen aktivistit lyöttäytyivät satamanostureihin Helsingissä ja vastustivat valaanlihakauppaa, Hautala oli taustalla mukana.

Sittemmin Hautala on kunnostautunut politiikassa välillä aika jyrkillä lausunnoilla. Tietty tiukkuus on leimannut hänen toimintaansa.

Vihreiden molemmat ministerit ovat joutuneet arvostelluksi toiminnastaan. Ympäristöministeri Ville Niinistön tuontiauton veroasiat eivät olleet kunnossa, ja parkkiminen eduskunnan tiloissa ylitti sopivaisuuden rajan. Hautalaa puolestaan moitittiin kodin remonttityön teettämisestä pimeänä eli ilman kuittia.

Vihreiden ministerit eivät ole edustaneet liikkeen alkuperäisiä korkeita moraalivaateita. He ovat liikkuneet harmailla alueilla eli juuri siellä, mitä niin monet kirkasotsat kavahtavat.

Tuorein kohu käydään siitä, kun valtion jäänmurtajayhtiö luopui aikeistaan tehdä rikosilmoitus murtajille toissa keväänä kiivenneistä Greenpeacen aktivisteista. Valtion omistajanohjausosaston virkamies oli pysäyttänyt rikosilmoitusaikeet. Perusteena oli se, että valtionyhtiön pitää sietää mielenilmauksia. Hautala tiesi asiasta.

Ei ole ihmeellistä, että poliittinen ministeri toimii poliittisesti. Kansalaistottelemattomuus ja mielenilmaukset ovat vihreiden ydinarvoja. Kun siitä tehtäisiin rikosilmoitus, ministerilläkin voi olla mielipide.

Silti on yhtä perusteltua sanoa, että ministeriön ei tällaisissa asioissa pidä puuttua itsenäisten yhtiöiden toimintaan.

Hautala on epäiltynä, koska näyttää siltä, että hän suojelee ”omiaan”. Ja se myös närkästyttää.

Todellisuudessa asia on pieni. Yhtiön johto olisi voinut pitää päänsä ja tehdä rikosilmoituksen. Ei ministeriö sitä olisi voinut estää.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.