Viiden vuoden suhde on nyt ohi

Kilpailu kuluttajista päättää nyt yhden ihmissuhteen. Se kesti reilut viisi vuotta.

Kaikki sai alkunsa Kuokkalasta ja taru päättyy Tourulaan, kun tuttu videovuokraamo laittaa lapun luukulle.

Jos minulta, videovuokraamopalveluiden kestokuluttajalta kysytään, kasassa on katastrofin ainekset. Ensinnäkin, videovuokraamossa saa rauhassa katsella hyllyissä esillä olevia elokuvia samalla, kun karkkilaatikoista hiljalleen levittäytyvä tuoksu viettelee.

Mieliteot ja valinnan vaikeus käyvät täällä kiivasta kamppailua. Katsoisinko Godzilla-elokuvan, täyttäisinkö pussin King Kongeilla? Vuokraisinko sittenkin Transcendence-filmin, söisinkö mustia, kovia, suolaisen sokeroituja Salmixeja? Viihtyisinkö paremmin Grafe of Monacon äärellä, jos pussista löytyisi merkkareita, pääkalloja, turkinpippureita ja ufoja? Arnold Schwarzeneggerin tähdittämä Sabotage ainakin vaatii seurakseen syntisen vaarallisia ja uhmakkaita panttereita.

Filmin, mutta myös naposteltavien, valinnassa ollaan oikeasti elämää suurempien kysymysten äärellä. Ja jos haluaa elää oikein vaarallisesti, voi karkkipussin sijaan mässäillä yltiömakealla, jäädytetyllä jälkiruoalla.

Tuttu videovuokraamon yrittäjä tietää, mitä elokuvia suositella. Hän on oikea ihminen, jonka kanssa asioidaan, ei kalsean kylmä ja kasvoton tilausvideopalvelu.

Vuokraamo on myös hyvien kulkuyhteyksien päässä (lue: kauppamatkan varrella).

Mutta parasta on kuitenkin sen toimintaperiaate. Kun elokuvan on katsonut, se palautetaan takaisin kiertoon. Onneksi naposteltaviin ei päde samat säännöt.

Jo aiemmin kesäkuussa Keskisuomalainen uutisoi videovuokraamoiden tilan ahtaudesta. Vuonna 2012 Filmtown-liikkeitä toimi Suomessa vielä 74. Nyt niitä on 60.

Toisen suuren videovuokrausyrityksen Makuunin liikkeiden määrä on laskenut parissa vuodessa noin 70:stä 53:een.

Myös R-kioski on vähentänyt vuodesta 2013 elokuvavuokrauspisteiden määrää lähes 400:sta 264:ään.

Nyt kun liikkeiden vähennys koskettaa näin henkilökohtaisesti ja tulee iholle, herää muutama kysymys. Olisiko elokuvia pitänyt vuokrata vielä useammin? Ja toisaalta: olisiko tekohengitys edes auttanut?

Viimeiseksi vuokravideokseni jäi korealaisohjaajan Bong Joon-honin elokuva Snowpiercer. Ihmiskunnan viimeistä turvapaikkaa, junaa, käsittelevässä elokuvassa on lopun ajan tunnelmaa. Aivan kuten tutun videovuokraamoyrittäjän kohtalossakin.

Scifi-elokuvan sijaan olisi varmaan pitänyt poimia hyllystä romanttinen komedia, western tai vaikka ennakkoluulottomasti pornoa.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen avustaja ja vapaa toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.