Viihdetaiteilijoita kaukalot ja lavat täynnä

Kun ikää karttuu, sitä alkaa ottaa rennommin. Nuori mieli on usein kovin ehdoton, maailma näyttäytyy mustavalkoisena.

Siksi minäkin märkäkorvaisempana katselin nenänvartta pitkin Matti Nykäsen siirtymistä mäkihypystä laulajaksi. Eihän tuo osaa edes laulaa, mutisin.

Nykyään älyän jo nostaa hattua Nykäselle, ja kaikille muillekin rohkeille sieluille, jotka nousevat lavalle yleisön eteen heitä viihdyttääkseen. Meistä kaikista ei siihen ole. On kova paikka olla satojen tuijottavien silmäparien edessä, jotka kaikki viestivät vain yhtä asiaa: viihdytä meitä.

Nykänen on selvästi menestynyt muusikkona, kun katsoo verotustietoja. Vuonna 2013 Nykäsen ansiotulot olivat ennen veroja rapiat 242 000 euroa. Toissa vuonna Nykänen tienasi reilut 191 000 euroa.

Laulava mäkikotka vetää vuodesta toiseen tuvat täyteen ympäri Suomea. Tehkää perässä, sanon minä.

Laulaja Matti Nykänen on luonnollinen jatkumo mäkihyppääjä Matti Nykäselle. Huippu-urheilija on samanlainen yleisönviihdyttäjä kuin muusikko, näyttelijä tai stand up -koomikkokin.

Ihmiset ostavat urheilutapahtumiin lippuja saadakseen elämyksiä.

Kiivas lätkämatsi tarjoaa draamaa ja suuria tunteita. Urheiluun, varsinkin joukkuesellaiseen, suhtaudutaan silti usein todella vakavasti. Lätkä- ja futiskatsomoissa huudetaan välillä verenmaku suussa.

Kun Popedan kitaristi Costello Hautamäki kävi äskettäin laulamassa Maamme-laulun Tappara–IFK-finaaliottelun alussa, alkoi Tampereen toisen jääkiekkoseuran Ilveksen fanien kiehunta.

Hautamäki kun on tehnyt aikoinaan Ilveksen ilmeisen harvoin otteluissa kuullun maalilaulun We Are The Kings. Jo alkoi itku: maalilaulu vaihtoon ja heti, Costello onkin Tapparan mies.

Kas kun ei jo tappouhkauksia ole singottu kitaristilegendan suuntaan. Relatkaa vähän, sanon minä.

Mitä tulee Nykäseen, niin mäkihyppääminen, jos mikä on performanssitaidetta isolla peellä. Eihän koko lajissa ole mitään järkeä. Hengenvaarallista touhua, jossa pärjätäkseen pitää olla todellinen poikkeusyksilö. Ja juuri siksi yleisö kokoontuu hyppyrimäen alapäähän jännittämään, miten mäkikotkien käy. Täydellistä viihdettä!

Maailmanlaajuisesti marginaalilajiksi luettava jääkiekko saa tässä maassa ihmismassat liikkeelle. Ajatelkaa nyt: JYPin kotipelit houkuttelivat viime SM-liigakauden runkosarjan aikana noin kerran viikossa Jyväskylän jäähalliin, anteeksi, Synergia-areenaan, keskimäärin 3 300 fania. Se on komea saavutus.

Kaukalossa rymistelevät jääkiekkoiljat ovat viihdetaiteilijoita siinä missä muusikot, näyttelijät ja mäkihyppääjätkin.

Toki huippu-urheilijat joutuvat viettämään huomattavan kurinalaisempaa elämää kuin punaviinissä ja amfetamiinissä itsensä marinoineet rockmuusikot, mutta samoissa hommissa he silti ovat.

Yleisöä viihdyttämässä. Ei sen enempää, eikä vähempää.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.