Viikate kourassa järveen

Kun kerron jollekulle Äänekoskesta, sanon aina ylpeästi kaupungin olevan saari, mitä se onkin. Vettä riittää Kuhnamossa ja Keiteleessä, on kalaa ongittavaksi ja uimarantoja pulikointia varten puhumattakaan monista muista järvien tuomista virkistysmahdollisuuksista.

Vaan harvoinpa olen ollut kuivanmutkikkaista kaavoitusuutisista niin iloinen kuin hiljan, kun kaupunki julkisti suunnitelmansa uudesta, uljaasta rantapuistosta Keiteleen rantaan.

Voi pojat ja tytötkin, tätä on odotettu! Peukku kaupungintalon suuntaan!

 

Äänekosken keskustaan rakennetaan jo lähitulevaisuudessa puistoalue, jossa on hiekkarantaa pitkät pätkät, rantalentopallokenttiä ja nurmikkoa rantapyyhkeen alustaksi. Keskelle koko komeutta tulee kesäkioski. Lapsille tarjoillaan leikkialue ja senioreille omat kuntoiluvehkeensä.

Tällä hetkellä alueella on upealla paikalla vierasvenelaituri, matonpesupaikka, piskuinen uimaranta ja talviuijien kolo sekä heinäkuun lopussa elämää tuova Keitelejazz, mutta siinäpä se.

Sehän me täällä tiedetään, että Keiteleen vesi on niin hyvää, ettei haittaa, vaikka juniorit joisivat sitä litrakaupalla merenneitoa uidessaan.

 

Jaa miksi riemuitsen ja olen suorastaan pähkinöinä rantapuistosuunnitelmista? No siksi, että totuuden nimissä Äänekoski ei ole ottanut tähän mennessä kaikkea iloa irti kaupungin upeista puitteista uimarantoineen ja satamineen.

Yksi esimerkki on asuinalueemme Mustaniemen uimaranta Kasperi ja naapuri-Kellonkanta. Loppukesästä uimareissuilla on lähes poikkeuksetta oltava mukana ilman huuhteluainetta pesty, karkea froteepyyhe, jolla saa hinkattua loiset nahastaan. Järvisyyhy ilmestyy kaislojen houkuttelemien vesilintujen levittämänä.

Niinä kuuluisina vanhoina hyvinä aikoina eli lapsuudessani oli toisin. En edes tiennyt järvisyyhyn olemassaolosta. Perheemme liki asui kesät hiekkarantaisella upealla Kovala-beachillä, jonne hurautettiin polkupyörillä, vaikka matkaa oli useita kilometrejä.

Nyt Kovala on vain varjo entisestään.

 

Koska Äänekosken ja monen muunkin kaupungin talous ja resurssit ovat mitä ovat – siis vähintäänkin rajalliset – , ehdotan toimimista valittamisen, nillittämisen, vatuloimisen ja purnaamisen sijaan. Mitä jos otetaan itse vastuuta asioista? Mitä jos ei soitetakaan heti kaupunginvirastoon rannan lasinsirpaleesta, vaan nostetaan se itse roska-astiaan?

Mitä jos pannaan pystyyn talkoot omalla asuinalueella? Mennään porukalla viikatemiehinä ja -naisina tekemään loppu kaislan ylivallasta. Parhaaseen niittoaikaan heinä-elokuun vaihteessa veden pitäisi olla niin lämmintä, ettei järveen jäädy.

Samalla tutustuttaisiin alueen ihmisiin ja saataisiin viritettyä positiivista yhteisöllistä henkeä. Voisimme tehdä uimarannastamme alueen ylpeyden. Tiedä vaikka innostuttaisiin ulos poteroistamme ja naapurin juttusille helpommin myös talkoiden jälkeen.

Ainakin Äänekosken kaupunki suhtautuu talkooideaan positiivisesti ja lupasi tarjota makkarat ja limsat sekä raijata niittojätteen pois.

Olen jo teroittanut viikatteeni. Tavataanko rannalla?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.