Viikossa 17 eri auttajaa

Palvelujärjestelmien pirstaleisuus näkyy selvimmin niillä ihmisillä, joiden elämä on mennyt monessa asiassa solmuun.

Pirstaleisuuden ehkä yksi huippuesimerkki on se jyväskyläläinen kolmihenkinen perhe, jonka luona kävi säännöllisesti viikoittain 17 eri asiakastyön ammattilaista. Perheessä käyneet 17 työntekijää edustivat muun muassa kotiavun, sosiaalityön, perhetyön ja terveydenhoidon ammattilaisia.

Hätkähdyttävää on, että kyseiset 17 sosiaali- ja hoitotyön ammattilaista eivät tienneet toisistaan mitään.

Se on jo pieni ihme, sillä luulisi joidenkin heistä törmänneen toisiinsa ainakin ulko-ovella.

Palvelujen määrästä huolimatta perhe itse arvioi silti kaipaavansa lisää kotiapua.

Moraalinärkästyjät kääntävät nyt syyttävän sormensa palveluja käyttävään perheeseen. Mutta varsinainen ongelma kuitenkin on pirstaloitunut järjestelmä, jossa oikea käsi ei tiedä, mitä vasen tekee.

Pirstoutuneet palvelut luovat asiakkaiden luukuttamista, kun kenelläkään ei ole kokonaiskuvaa tilanteesta.

Ne luovat myös palvelujen ylituottamista ja tehottomuutta, kuten kyseisessä perheessä.

Perheen erikoinen tilanne tuli esiin jyväskyläläisessä SARANA-hankkeessa, jossa kehitetään moniammatillista yhteistyötä. Selvä tarve toimivalle moniammatillisuudelle siis näyttäisi olevan. Moniammatillisuudeksi ei riitä se, että kilauttaa toisen ammattialan kaverille ja kertoo hänelle asiakkaan tilanteen – minkä jälkeen asian voikin jättää omalta kohdaltaan syrjemmälle. Tarvitaan yhteisen pöydän ääreen istumista – ja siinä pöydässä on oltava mukana myös asiakas itse. Useinhan asiakkaan asioista puhutaan palavereissa, jossa hän ei itse ole läsnä.

SARANA-hankkeessa haastateltiin yli parikymmentä moniasiakasta. Ammattikielellä moniasiakkuus tarkoittaa ihmistä, jolla ongelmat ovat kasautuneet. On esitetty, että 20 prosenttia asiakkaista käyttää 80 prosenttia terveydenhoidon palveluista.

Haastateltujen kirkas toive oli saada itseään koskeva tieto kulkemaan eri alojen ammattilaisten välillä.

Nyt palvelujärjestelmä nojaa paljon siihen, että asiakas itse osaa ja haluaa toimia tiedon välittäjänä eri ammattilaisille. Ongelmien keskellä oleva asiakas on siis itse vastuussa siitä, että asiat hoituvat ja tieto auttavien työntekijöiden välillä kulkee.

Eihän siinä ole järkeä. Tämän viestin myös haasteltavat itse toivat selvästi esille.

Tiedonkulun ongelmat ovat osittain syntyneet varovaisesta suhtautumisesta tietoturvaan.

Asiakkailla itsellään on yleensä se luulo, että eri alojen ammattilaiset näkevät koneeltaan kaiken häntä koskevan tiedon. Näin ei tietenkään ole, eikä pidäkään olla – paitsi, jos asiakas niin toivoo.

Tästä toiveesta puhutaan ehkä liian vähän, eivätkä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset välttämättä aina muista kysyä asiasta.

Parhaiten tieto kulkee, eikä väärinkäsityksiä tietoturvakysymyksissä tule, jos eri alojen ammattilaiset istuvat yhtä aikaa saman pöydän ääressä sen ihmisen kanssa, jonka ongelmia yritetään porukalla ratkoa.