Viimeinen internetin käyttäjä

Kouluvuosina se kappale tuntui ärsyttävältä renkutukselta. Vuosien varrella olen tajunnut, että harvassa kappaleessa lauletaan yhtä totta kuin siinä. ”Väliaikaista kaikki on vain.”

Muistan hämärästi joitakin lehtijuttuja internetin ensimmäisen aallon surffaajista. Ei mene kauan, niin lehtijuttuja tehdään internetin viimeisistä käyttäjistä.

Siitä, että vielä jossakin on joku, joka ei suostu luopumaan www:stä.

Maailmassa on lukuisia visionäärejä, jotka ovat nähneet jo pitkään, mitä on internetin jälkeen. Minä en pysty hahmottamaan sitä.

Vielä on niitä, jotka eivät millään halua siirtyä lankapuhelimesta kännykkään. Vastaavalla tavalla joskus tulevaisuudessa on niitä, jotka eivät halua siirtyä älypuhelimesta siihen seuraavaan systeemiin. Mikä se liekään.

Vastaavia kysymyksiä voi esittää loputtomiin.

Mitä on itseohjautuvien autojen jälkeen? Aurinkoenergian jälkeen? Passiivitalojen jälkeen? Hyönteisravinnon jälkeen? Robottihoitajien jälkeen? Tekonivelen jälkeen? Spotifyn jälkeen? Euron jälkeen? Somen jälkeen? Digilehden jälkeen? Nykykirjallisuuden jälkeen?

Homo sapiensin jälkeen?

Huh. Oikeastaan jo se tuntuu liian suurelta kysymykseltä, mitä on Sauli Niinistön jälkeen. Tai Vladimir Putinin jälkeen.

Ihan kaikki asiat eivät muutu. Suomi ei koskaan liity Natoon.